Tunnetuimmat vangit ovat saaneet rakkauskirjeitä laatikkokaupalla – Kakolassa pidettiin tarinan mukaan listaa kirjeenvaihtoon halukkaista

"Mun ensirakkaus oli nimeltään Steen, haaveissani olin rouva Christensen. – – Mä kerroin sille kirjeellä tanskaks, et aion oottaa sitä ja olla sitä vastas. Mut sen vei joku toinen, joka oli niinku mä. Mä rukoilin toista ja se toinen oot sä."

Näin räppää Mercedes Bentsona tunnettu Linda-Maria Roine Murhaaja-kappaleellaan. Se kertoo hänen halustaan saada miehekseen murhaaja, Roine kertoo teoksessa Mercedes Bentso – Ei koira muttei mieskään.

Rachelle Spectorin P.S. I love you oli osoitettu aviomiehelle ja kuuluisalle musiikkituottajalle Phil Spectorille, joka sai vankeustuomion vuonna 2009 entisen tyttöystävänsä taposta.

Paperille kirjattuja rakkaudentunnustuksia on laulettu ja niitä on myös lähetetty useille raaoista rikoksista tuomituille.

– Miesvangeille saattaa etenkin joissain törkeissä rikoksissa tulla laatikkokaupalla kirjeitä, kertoo Hämeenlinnan vankilan johtaja Tuomo Kärjenmäki.

Populaarikulttuurissa puhutaan Bonnie ja Clyde -syndoomasta tai hybristofiliasta eli kiinnostuksesta ihmisiin, jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin.

Hurmaustaitoja Kakolasta

Norjalainen joukkomurhaaja Anders Behring Breivik istuu vankeustuomiota 77 ihmisen murhasta. Norjalaislehti Morgonbladet kertoi vuonna 2014 Breivikin saavan yli 800 kirjettä vuodessa, suurimman osan naisilta.

The Washington Postin mukaan lukuisat naiset ovat tavoitelleet etusivun rikollisista myös muun muassa sarjamurhaajia Ted Bundya ja Jeffrey Dahmeria sekä Charles Mansonia, jonka ympärille muodostui 1960-luvulla murhakultti.

Tarinoita riittää myös kotimaasta.

Kakola oli kenties Suomen tunnetuin vankila, jonka seinien sisässä istui monia maan pahimpia rikollisia. Kakolan toiminta siirtyi Turun Saramäkeen vuonna 2007. Kakolassa työskennellyt, nykyisin Hämeenlinnan vankilan johtajana toimiva Tuomo Kärjenmäki kertoo, että ihailijapostia Kakolassa saivat varsinkin nimekkäät vangit, vaikka kontolla olisi ollut raakoja rikoksia.

Anu Salminen vetää opastettuja kierroksia entisen Kakolan vankilan alueella ja on kirjoittanut teoksen Kakola – vankilan tarina yhdessä Rauno Lahtisen kanssa. Salmisen mukaan kierroksille on osallistunut paljon entisiä vankeja. Kerran eräs kertoi lusineensa Kakolassa murhasta kymmenen vuoden ajan ja ehtineensä sinä aikana kuusi kertaa naimisiin. Kakolassa ei ollut vankeina naisia.

– Ihmettelin, mistä hänelle oli löytynyt vaimoja. Hän sanoi, että sosiaaliohjaajalla oli lista naisista, jotka olivat ilmoittaneet olevansa kiinnostuneita kirjeenvaihdosta vangin kanssa. Hän otti sieltä aina yhden nimen ja kirjoitti tälle, Salminen kertoo.

Tässä tapauksessa kyse ei ollut rakkaudesta. Kyseinen vanki nimittäin kertoi, ettei koskaan väittänyt rakastavansa naisia, vaan kertoi heti alussa, että oli kiinnostunut avioliitosta perhetapaamisten vuoksi.

Mikä murhatuomion saaneessa vangissa viehätti, siihen Salmisella ei ole varmaa vastausta. Kierrosten aikana hänelle on kuitenkin valjennut yksi mahdollinen selitys.

– Kerran yksi rouva kertoi kierroksella, että täällä pidettiin vielä 1960-luvulla tapakursseja, Salminen sanoo.

Miehille opetettiin työpaikkahaastattelua ja kravatintekoa sekä sitä, miten naisten kanssa käyttäydytään tansseissa, mistä pidetään kiinni, kuinka lähelle on sopivaa mennä ja mistä naisten kanssa voi jutella.

– Yksi mies vieressä kommentoi, että en enää ihmettele, miksi naiset rakastuvat renttuihin, kun heitä on täällä valmennettu.

Monta syytä ihastumiselle

Miksi murhaajia sitten ihaillaan?

Aihetta ei ole tutkittu systemaattisesti, ja siksi siitä voidaan esittää vain otaksumia, kertoo Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma.

Tarinoita on erilaisia. Joskus taustalla voi olla romanttinen käsitys rikollisuudesta, usein romanttisempi kuin todellisuus. Lauerman mukaan väkivalta voidaan kokea viehättäväksi siinä missä vaikutusvalta. Sitä voi kertyä kovuuden, pahuuden tai esimerkiksi jengistatuksen kautta.

– Vaikka valtaosa karttaa niitä, joilla on huono maine, joihinkin se myös vetoaa, Lauerma sanoo.

Riihimäen vankilan apulaisjohtaja Susanna Schugk-Laulumaa on toiminut mies- ja naisvankien parissa. Hänen mukaansa oma ihailijaryhmänsä on etenkin miesvangeilla, joilla on tietty status.

– Joskus sama henkilö saattaa olla toisenkin vangin kanssa jossain vaiheessa, Schugk-Laulumaa sanoo.

Lauerman mukaan tiedetään myös tapauksia, joissa väkivaltainen mies kumppanina houkuttaa siksi, että ihminen tuntee olonsa uhatuksi, pelkää tai hänellä on esimerkiksi aiempia erimielisyyksiä, velkoja tai epämääräisiä bisneksiä. Tällöin parisuhde hankitaan pelotteeksi.

– Kovin hyviä sijoituksia nämä eivät välttämättä ole, koska hyvin usein väkivaltaiset ihmiset saattavat tietyissä tilanteissa käyttäytyä yhtälailla väkivaltaisesti myös lähipiiriään kohtaan.

Aina ei ole kyse tosirakkaudesta

Aina ei ole kyse tosirakkaudesta. Hämeenlinnan vankilan johtajan Kärjenmäen mukaan kirjoittamiseen liittyy myös muita tarkoitusperiä, esimerkiksi joukkosurmaajien ihailua, yllytystä tai jäljittelyä.

Postia on parhaimmillaan saapunut vankiloihin säkkikaupalla. Kärjenmäki kertoo, että kuten kaikki muukin myös postin kulku on vankilassa kontrolloitua. Postia seurataan ja joissain tapauksissa sitä voidaan jopa lukea.

Nykyään vangit saavat perinteisen kirjepostin lisäksi viestejä myös verkon kautta. Joskus viestittelyyn on jouduttu puuttumaan, koska viestit saattavat sisältää rikoksia tai yllytyksiä niihin.

– Niitä pyritään rajoittamaan, ja pystymme myös estämään kirjeen perillemenon, Kärjenmäki sanoo.

Joskus yhteydenpito vie pitkälle, jopa avioliittoon. Riihimäen vankilan apulaisjohtajan Schugk-Laulumaan mukaan suhteiden kirjo on laaja. Joukossa on hyvin perinteisiä, pitkiä parisuhteita mutta myös muunlaisia järjestelyjä.

– Ovatko kaikki suhteet edes ihan vapaaehtoisia? Mikä on ihastumista, mikä hyötysuhteessa, Schugk-Laulumaa pohtii.

– Jotkut vangit eivät halua pettymyksiä vankeusaikaansa lisää yhtään enempää, ja sen takia eivät myöskään solmi parisuhteita.

Ihailijoita myös naisvangeilla

Linda-Maria Roine tapasi myöhemmin puolisonsa Janne Ranisen, joka suorittaa elinkautista vankeustuomiota kahdesta murhasta. Roine kertoi Helsingin Sanomille viime vuonna (HS 27.9.2018), ettei suhteessa ole kyse "fantasioiden täyttymisestä".

Paljon puhutaan naisten viehätyksestä "pahoihin miehiin". Vähemmän puhutaan siitä, ihastuvatko miehet "pahoihin naisiin". Sukupuolten välisiä eroja vertailevia tutkimustuloksia ei ole.

– Tiedetään, että jotkut väkivaltarikoksia tehneet naiset ovat myös saaneet miespuolisia ihailijoita, kertoo Lauerma.

Hämeenlinnan vankila on naisvankila. Vankilan johtaja Tuomo Kärjenmäki kertoo, että kirjeitä tulee naisvankilaan selvästi harvemmin kuin muualle.

Kärjenmäen mukaan on naisvankeja, jotka ovat olleet paljon julkisuudessa. Vaikka he ovat tehneet raakojakin rikoksia kuten murhia, he ovat saattaneet saada kirjeitä – kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin miehet.

Vaikuttaa siltä, että kuuluisuus lisää tuomitun rikollisen viehätysvoimaa.

– Sellainen ilmiö tiedetään, että jos joku julkisuudessa tapetilla ollut henkirikollinen päätyy vankilan sijasta esimerkiksi Niuvanniemen tai Vanhan Vaasan sairaalaan ja hänet todetaan mielisairaaksi, tiettävästi kirjetulva lakkaa heti, sanoo Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Lauerma.

Rikollisuus menettää tällöin hohtonsa.

– Enemmänhän vankeihin kohdistuu ennakkoluuloja ja inhoa, jopa vihaa, Lauerma sanoo.