Vuodeosastojen sulkemisvimma oli virhe – vanhuksia riepotellaan jopa sadan kilometrin päähän

Suomessa on riehunut vuosikymmenen ajan vuodeosastojen sulkemisaalto.

Kymmenistä, jos ei sadoista terveyskeskuksista on lakkautettu joko niin sanotut vanhusten hoivapaikat tai koko vuodeosastot. Nämä tilat ovat voineet muuttua palveluasunnoiksi.

Tämä on ollut valtion määrätietoisesti ohjaaman ja kuntien käytännössä toteuttaman politiikan tulosta. Soraäänet ovat hukkuneet enemmistön alle.

Operaation tarkoitus kuulostaa pelkästään hyvältä. Se ettei ketään suomalaista elämän ehtoopuolellakaan makuutettaisi vuosikausia osastolla, jos vaihtoehtona on elää ja saada hoitoa kotonaan tai hoivakodissa kodinomaisesti.

"Risikko haluaa vanhukset laitoksista kotiin", otsikoivat lehdet tuolloisen peruspalveluministerin tahdosta tammikuussa 2008.

Juhlapuheissa sivuseikaksi on jäänyt, että tälläkin rakennemuutoksella on valtion tasolla, kunnissa ja kuntayhtymissä haettu myös säästöjä.

Viime viikot ovat osoittaneet, että hyvältä kuulostava ratkaisu vähentää julkisen sektorin vuodeosastojen määrää ei ollutkaan yksinomaan sitä.

Muutoksen myötä yksityiset hoivakodit ovat saaneet entistä suuremman siivun vanhustenhoivasta. Niiden arjesta on paljastunut karuja kohtaloita. Kotihoidon todellisuus odottaa vielä julkista läpivalaisuaan.

Alavudella hoivakoti Pelimannissa viikko sitten paljastuneiden epäkohtien selvittelyssä on harmiteltu sitä, miten muutto uuteen paikkaan tehtiin liian nopeasti, kun otetaan vielä huomioon henkilökunnan rekrytointiongelmat.

Muutto on tunnetusti stressitekijä kenelle vaan. Vuodeosastojen massasulkemisten seurauksena suomalaisvanhuksia on riepoteltu paikasta toiseen. Heitä siirrellään hoitoon vieraisiin kuntiin, kauas läheisistään, kun vähät omassa kunnassa tai kaupungissa säilyneet petipaikat ovat täynnä. Muun muassa Vaasassa vanhuksia on kuskattu hoitoon Kristiinankaupunkiin, lähes sadan kilometrin päähän.

Myös saattohoidon tilanne voisi olla parempi, jos terveyskeskusosastoja olisi enemmän jäljellä. Esimerkiksi hoivakodeissa saattohoidosta uupuu usein hoitajia tai sitten saatavilla olevan henkilökunnan valtuudet eivät riitä.

Entä jos osaan vuodeosastoja olisi lakkauttamisen sijaan lisätty potilaiden kuntoutusta, jotta he, joilla se on vielä mahdollista, pääsisivät kotiutumaan mahdollisimman nopeasti. Ja tuotu usein ankeisiin tiloihin viihtyvyyttä, mikä ilahduttaisi erityisesti heitä, joiden olisi terveydentilansa vuoksi välttämätöntä viettää siellä kuukausia, jopa vuosia. Olisivatko rahamme riittäneet näihin?

Entä siihen, että terveyskeskusten osastoilla minimihoitajamitoitus oli 0,6–0,7, kun se tehostetussa palveluasumisessa on 0,5?