Yli 30-vuotisen kunnallisseurannan johtopäätös: Kunnat joutaisi lakkauttaa

Kuva: Kari Mankonen

Niihin aikoihin kun Neuvostoliitto hajosi 1990-luvun alussa, olin sitä mieltä, että Suomessa saisi hajottaa kunnat.

Päättelin vahvaan itsehallintoon perustuvan mosaiikkimaisen kuntarakenteen asettavan kansalaiset asuinpaikan perusteella kohtuuttoman eriarvoiseen asemaan.

Lisäksi olin aluetoimittajana jo päivitellyt kunnalliselämää noin viidessätoissa kunnassa Etelä-Savossa ja Etelä-Satakunnassa. Arvelin, että noin puolet kuntapäättäjistä oli vähintään varttihulluja. Sama päti viranhaltijoihin. Esimerkiksi entisten Kiikoisten ja Äetsän meininki oli suorastaan sekopäistä.

Keskustelin aiheesta tuolloin muutaman kunnallispoliitikon kanssa. Esittelin keskieurooppalaistyylistä mallia, jossa valtio ja maakunnat (tai silloin läänit) ottaisivat hoitoonsa kuntien isot tehtävät, ja kunnat alennettaisiin jonkinlaisiksi paikallislautakunniksi. Keskustelukumppanini pitivät minua vähintään varttihulluna.

Joka kunnalla oma mentaliteetti

Sen jälkeen kokemuksia on tullut lisää, mutta olen edelleen samaa mieltä. Nykymuotoiset kunnat joutaisi lakkauttaa suurin piirtein samoilla perusteilla kuin 30 vuotta sitten.

Osittaista purkua koeponnistettiin soten ja maakuntahallinnon yhteydessä. Ponnistus nostatti ensin toivoa ja aiheutti sitten pettymyksen.

Ongelma on, että pienten ja vähän isompienkin kuntien riitaisissa kuppikunnissa päätetään aivan liian tärkeistä asioista. Osa päättäjistä ja viranhaltijoista on fiksua väkeä, mutta joukossa on johtopaikkoja myöten myös epäpäteviä vaikuttajia. Heidän ajatteluaan ei ohjaa järki eikä yhteinen ja yleinen etu.

Kunnat ovat keskenään hyvin erilaisia. Niiden historiat, mentaliteetit ja toimintatavat saattavat poiketa toisistaan suuresti, vaikka kyseessä olisivat samankokoiset naapurit.

Päätöksenteko voi perustua vanhaan kaunaan, totuttuun tapaan tai oman intressipiirin hyötyyn. Joissakin kunnissa tekemisen tympeä tapa on piintynyt poliittiseen kulttuuriin niin syvälle, että tyyli säilyy ihmisten vaihtumisesta huolimatta sukupolvesta toiseen. Tyhmyys, laiskuus ja kieroilu periytyvät.

Missään muualla ei samanlaista

Nykyinen kuntajärjestelmä on järjetön. Missään muussa maailman maassa ei ole samanlaista.

Jos Suomeen luotaisiin nyt puhtaalta pöydältä paras mahdollinen hallintorakenne, se ei taatusti perustuisi 310 itsehallinnolliseen kuntaan, joilla on tehtäviä ja toimivaltuuksia kuin valistumattomalla itsevaltiaalla, mutta asukkaita pienimmillään alle tuhat.

Puhtaalta pöydältä ei kuitenkaan luoda Suomessa mitään. Kaikki uusikin perustuu vanhaan, josta kunnat ja niiden päättäjät pitävät kiinni kynsin ja hampain.

Siksi nykyisetkin kunnallispoliitikot arvelevat suursaneerauksen ehdottajan olevan vähintään varttihullu. Jos maassa kuitenkin on joskus oikeasti tarkoitus toteuttaa paljon puhuttuja rakenteellisia uudistuksia, aloittaa voisi kunnista.