Espanjassa kaltoinkohdellut metsästyskoirat Wanda ja Paavo asettuivat Raumalle

Espanjan metsästyspiireissä kulkee sanonta: ”Huono galgo ei ole luodinkaan arvoinen”.

Maassa elää myös sitkeästi uskomus, että mitä kauemmin ”huono” galgo kituu, sitä parempi tulee metsästysonnesta.

Nämä brutaalit sanonnat tuntuvat ikään kuin oikeuttavan koirien omistajat kiduttamaan tai muutoin kohtelemaan kaltoin näitä jalorotuisia espanjanvinttikoiria, jotka eivät jostain syystä soveltuneetkaan metsästyskäyttöön.

– Aikoinaan näitä Espanjan alkuperäisrotukoiria pidettiin korkeassa arvossa ihmisten metsästyskumppaneina. Nykyajan kertakäyttöyhteiskunta on valmis heittämään pois kaiken, mikä ei toimi, toteaa kahden rescue-galgon tuore ”adoptio-äiti” Henna Junnila.

Hänen adoptoimistaan galgoista vanhempi, 10-vuotias Wanda, saapui Raumalle maaliskuussa. Röntgenkuvissa näkyi, että sen kyljessä on hauli. Miten ja miksi se koiran kylkeen on päätynyt, ei tiedä kukaan.

Rescue-galgoista nuorempi, ehkä vain 1-vuotias Paavo, lennätettiin Espanjasta Helsinkiin reilu kuukausi sitten. Koira onnistui ensimmäisenä Rauma-päivänään kiipeämään uudessa kodissaan korkean portin yli keittiöön. Siellä se pääsi käsiksi kuivamuonapakkaukseen kohtalokkain seurauksin.

– Kun tulin töistä kotiin, edessäni oli koira, jonka vatsa oli paisunut jalkapallon kokoiseksi. Paavo oli syönyt noin kolme kiloa kuivamuonaa. Jouduimme viemään sen heti eläinlääkäriin hätäleikkaukseen. Onneksi se toipui kuntoon.

Lokakuu on LSTV:n! Kuun jokaisena päivänä julkaistaan uusi video.