Ei koskaan yksisilmäisesti

Asko Tanhuanpään tekstit ovat tuttuja raumanseutulaisille. Hänen asemansa valtakunnallisen urheilujournalismin järjestötyössä on ehkä tuntemattomampi.
Asko Tanhuanpään tekstit ovat tuttuja raumanseutulaisille. Hänen asemansa valtakunnallisen urheilujournalismin järjestötyössä on ehkä tuntemattomampi. Kuva: Pekka Lehmuskallio

Kaikkihan Tanhuanpään Askon tietävät. Pyhärantalainen teräväkynäinen ja tuottelias toimittaja, kokenut rauhanturvaaja, kunnallispoliitikko, urheiluihminen henkeen ja vereen.

Perjantaina hän saattoi lisätä ansioluetteloonsa jälleen yhden merkinnän.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen myöns Tanhuanpäälle liikunnan ansioristin kultaisena. Kultaisia ansioristejä myönnettiin kaikkiaan 38.

Tanhuanpää oli arvokkaassa seurassa, sillä sama huomionosoitus myönnettiin esimerkiksi Suomen Palloliiton puheenjohtajalle Pertti Alajalle, koripallomaajoukkueen valmentajalle Henrik Dettmannille, jääkiekkovaikuttaja Kimmo Leinoselle ja arkkipiispa John Vikströmille.

– Olen erittäin otettu tästä. Aidosti ylpeä, Tanhuanpää henkäisee selvää pehmeyttä äänessään.

Hän saa ansioristinsä marraskuussa. Palkittujen lista julkistettiin perjantaina, koska se oli Ivar Wilskmanin syntymäpäivä. Kyseessä on yksi suomalaisen urheilun ja urheilujournalismin isistä.

Juuri Qatarissa edustamassa Suomea

Tanhuanpää sai tunnustuksensa ennen kaikkea työstään urheilutoimittajien järjestömaailmassa. Hän on 85-vuotisjuhlavuottaan elävän Urheilutoimittajian liiton kautta aikojen pitkäaikaisin hallituksen jäsen ja pitkäaikaisin liiton varapuheenjohtaja.

Tanhuanpää kiertää järjestöroolissaan myös maailmaa, sillä esimerkiksi tässä kuussa hän edusti Suomea kansainvälisen urheilutoimittajain liiton vuosikokouksessa Qatarissa.

Matkaltaan Tanhuanpää teki myös juttuja Länsi-Suomeen. Hän haastatteli Qatarissa uraansa luovaa maalivahtivalmentaja Jyri Niemistä sekä kirjoitti reportaasin vuoden 2022 MM-jalkapallon valmistelutöistä.

Todennäköisesti parhaiten Tanhuanpää tunnetaan ajastaan Länsi-Suomen urheilutoimittajana.

– Kautta linjan alhaalta ylös kumpuava aito rakkaus urheiluun on aina ollut kantava asenteeni. En ole koskaan ollut yksisilmäinen. Erityisesti sydäntäni lähellä on paikallinen urheilu, Tanhuanpää kuvailee.

Nuorten kisojen järjestäminen tärkeää

Huippu-urheiluun hänellä on vuosikaudet ollut kosketusetäisyys, sillä Tanhuanpää on pitkään vetänyt Vuoden Urheilijan valintaa. Hän kuuluu Urheilugaalan suureen raatiin.

Ruohonjuuritason toimintaan Tanhuanpää lyö näppinsä kotikunnassaan, sillä hän on tuttu näky järjestämässä hiihto- ja yleisurheilukilpailuja Pyhärannassa.

– Pienistä puroista tämä on muodostunut. Koen erittäin tärkeänä sen, että olen ollut järjestämässä pyhärantalaisille nuorille toimintaa.

Yhdeksi ylpeydenaiheekseen Tanhuanpää nimeää TUL:n ja SVUL:n pyöräilyjaostojen yhdistämisen.

– Saatiin vastakkainasettelun aika päättymään Satakunnassa, hän muistelee.

Urheilutoimittajan työ vaatii kovaa perehtymistä

Kokenut toimittaja on kirjoittanut myös kirjoja. Hänen sormiensa kautta on syntynyt teos jääkiekkotuomari Seppo Mäkelästä, ja hän on ollut kirjoittamassa Rauman Lukon, Rauman Naisvoimistelijoiden ja Rauman Purjehdusseuran historiaa käsitteleviä kirjoja.

– Iso esikuvani on ollut Pekka Wallenius. Rauma on siitä hieno paikka, että täällä saa kirjoittaa urheilusta laidasta laitaan, painista jääkiekkoon, Tanhuanpää toteaa.

– Koskaan en itse ole ollut mustasukkainen siitä, mitä osaan ja tunnen. Olen aina jakanut sitä eteenpäin nuoremmilleni. Se on tärkeää, että täältä kalastajakylästä voi päästä suureen maailmaan.

Omasta ammatistaan hän on aina ollult ylpeä.

– Urheilutoimittajia joskus ehkä aliarvostetaan muiden toimittajien rinnalla, mutta en ymmärrä sitä. Se on spesiaaliala, mutta vaatii todella kovaa perehtymistä.

”Urheilutoimittajia joskus ehkä aliarvostetaan muiden toimittajien rinnalla, mutta en ymmärrä sitä. Se on spesiaaliala, mutta vaatii todella kovaa perehtymistä.”

Asko Tanhuanpää

liikunnan ansioristit ja -mitalit

  • Ansioristin kultaisena saivat Pertti Alaja (Espoo), Mauri Auvinen (Lappeenranta), Henrik Dettmann (Kauniainen), Timo Elo (Joensuu), Matti Harkko (Lappeenranta), Eino Honkanen (Joensuu), Juha Hämäläinen (Tampere), Aira Ikonen (Tampere), Sami Jouste (Kuortane), Kimmo Järvikangas (Helsinki), Kari Kesti (Siilinjärvi), Jukka Kirsi (Lahti), Jari Koivusalo (Sotkamo), Irma Kosonen (Helsinki), Kauko Kottonen (Turku), Kimmo Leinonen (Tampere), Martti Liinpää (Viiala), Yrsa Lingqvist (Helsinki), Ulla Lucenius (Vantaa), Vesa Martikkala (Joensuu), Bodil Mickels (Porvoo), Mauno Mäki-Töyli (Seinäjoki), Tarmo Napari (Lahti), Esko Parikka (Juuka), Jaakko Salonen (Helsinki), Jarkko Savola (Tampere), Rauno Segersvärd (Helsinki), Ilpo Seppälä (Helsinki), Markku Sipilä (Kaarina), Asko Tanhuanpää (Pyhäranta), Erkki Tervo (Keuruu), Jari Tuominen (Järvenpää), Arto Turkka (Tampere), Onni Vihersola (Vantaa), John Vikström (Turku), Timo Virolainen (Kokkola), Seppo Yli-Hannuksela (Ilmajoki) ja Tarmo Ängeslevä (Ylivieska).
  • Ansioristejä myönnettiin yhteensä 109. Mukana olivat Raumalla aikanaan opettajaksi opiskellut Harri Blomqvist sekä Rauman Voimailijoiden puuhamies Tapio Ketola.
  • Ansiomitaleja kullatuin ristein myönnettiin 79. Sellaisen sai laitilalaisen pesäpallon puuhamies Reino Koski.
  • Ansiomitaleja myönnettiin 136. Yksi niistä osoitettiin Laitilan Jyskeessä seuratyötä tehneelle Jouko Pistemaalle.