– Kuukausi ennen joukkueen kauden alkua mietin, tuleeko tästä enää mitään. Mieli oli maassa, ja mitään ei tuntunut tapahtuvan. Jalka ei tuntunut rupeavan toimimaan.
Ville Vahalahden rehellinen puuskahdus yllättää. Koko kesän hän vakuutteli, että pahasta jalkavammasta toipuminen sujuu suunnitelmien mukaan.
Oikeastaan niin sujuikin. Toipuminen oli kuitenkin hidasta, ja päässä jyskytti halu kaukaloon.
Siellä joukkuekaverit laittoivat jo kuvioitaan kuntoon ja valmistautuivat ensimmäisiin peleihin. Vahalahdella ei ollut asiaa jäälle.
– Tuollaisen ison vamman kuntoutus on fyysisesti ja henkisesti raskas prosessi. Molempien isojen loukkaantumisteni kanssa on tullut olo, että ei tämä ole todellista, Vahalahti kuvailee.
Samanlaisessa tilanteessa Vahalahti oli ollut nelisen vuotta aiemmin. Tuolloin hän kuntoutui pahasta takareisivammasta.
Syksyllä liian aikaisin kehiin
Vahalahtea odotettin kaukakoon lokakuun alussa. Kuitenkin jo syyskuun puolella hän päätti, että nyt saa riittää – on aika pelata.
– Ei se jalka loistavassa kunnossa ollut. Ehkä menin liian aikaisin kehiin, Vahalahti myöntää nyt.
– Mulla on vaan aina ollut sellainen mentaliteetti, että jos hiukankin voin auttaa joukkuetta, hyppään kentälle. Mutta ehkä ei olisi kannattanut mennä niin aikaisin.
Viime kaudella hän loukkaantui kahdesti jo runkosarjan aikana, mutta jätti silti väliin vain kolme peliä.
Ensin mies taisteli puolitoista kuukautta olkapäävamman kanssa eikä pystynyt laukomaan suoraan syötöstä.
Sitten hänen nilkkansa murtui kiekoniskusta. Vahalahti palasi peleihin heti, kun sai vain luistimen jalkaan.
Pudotuspelit loppuivat polvivammaa, joka vaati leikkausta ja pitkää kuntoutusta.
– Kun ensimmäisiä jäätreenejä rupesi tekemään, niin kyllähän sen huomasi, ettei se ollut samanlainen kuin toinen jalka.
Ensin tehokkuus, sitten lamaannus
Vaikka jalka ei ollut täydessä tikissä, taidot eivät olleet jääneet kesälomalle. Vahalahti nakutti pisteitä heti neljässä ensimmäisessä pelissään.
– Yleensähän sanotaan, että ekat pelit menevät loukkaantumisen jälkeen kuin nuoruuden innolla ja sen jälkeen tulee henkinen lamaannus. Varmaan mullekin kävi niin.
Hänen paukkunsa alkoivat hiipua marraskuussa. Vaikka kokenut hyökkääjä pelasi kaikki pelit, hän sai kasaan vain kolme pistettä.
Lamaannus oli kuitenkin vain väliaikainen olotila. Joulun tienoilla Vahalahti sai keskittyä taas jalkansa kuntouttamiseen, ja se näkyi pian myös kaukalossa.
Mies on nakuttanut pisteitä kuin parhaina päivinään. Hän on hiipinyt vaivihkaa iskuetäisyydelle jopa taistelussa pistepörssin voitosta.
– Onko tässä hirveästi sen ihmeempiä tapahtunut? En osaa sanoa, onkohan muilla ihmisillä ollut odotukset vähän liian korkealla, Vahalahti kysyy.
Pistekeskiarvo tuttua tasoa
Hän ei laskenut olevansa tämän kauden tehokkaimpien hyökkääjien joukossa. Hän toivoi, että jalasta tulisi vielä pelikelpoinen.
– Ainahan mun suoritustani arvioidaan, miten paljon tehopisteitä tulee, Vahalahti miettii.
Ja onhan niitä tullut. Vahalahti on pelannut 49 ottelua ja kerännyt niissä saldon 14+28=42.
Pisteillä mitattuna hän on ollut oma itsensä, sillä pistekeskiarvo on 0,86.
Viime kauden lukema oli 0,84, ja ensimmäisellä Lukko-kaudellaan mies ylsi pistepörssin voittoon keskiarvolla 0,88.
– Siitä olen onnellinen, että missään vaiheessa ei ole jalkaan sattunut. Moni sellainen, jolla on ollut tämä sama vamma, on joutunut puhaltamaan välillä pelin poikki, hän huomauttaa.
Jalka nyt aika lähellä hyvää
Vahalahti tietää, että puhutaan vammasta, josta toipuminen kestää yleensä vuoden.
Huippukiekkoilijalla aikataulu todennäköisesti venyy, sillä pelien pelaaminen hidastaa kuntoutusta.
– Joku on merkinnyt kalenteriin nuo pirun pelipäivät. Ei voi vain harjoitella, Vahalahti hymähtää.
– Mutta en olisi ennen kauden alkua uskonut, että nyt ollaan tässä kunnossa. Uskon, että tuo jalka on nyt aika lähellä hyvää.
Lukko–Kärpät Äijänsuolla lauantaina kello 17.
”Kuukausi ennen joukkueen kauden alkua mietin, tuleeko tästä enää mitään. Mieli oli maassa, ja mitään ei tuntunut tapahtuvan. Jalka ei tuntunut rupeavan toimimaan.”
Ville Vahalahti
Pistepörssin kympin kärjessä kolme Lukon pelaajaa
- 1) Kristian Kuusela Tappara, 51 ottelua, 18 maalia+35 syöttöä=53 pistettä, 14 rangaistusminuuttia.
- 2) David McIntyre SaiPa, 52, 13+36=49, 59.
- 3) Teemu Ramstedt HIFK, 55, 7+40=47, 14.
- 4) Aaron Gagnon Lukko, 54, 24+20=44, 30.
- 5) Tomas Zaborsky HIFK, 50, 23+20=43, 14.
- 6) Tomi Kallio TPS, 55, 18+24=42, 46.
- 7) Ville Vahalahti Lukko, 49, 14+28=42, 14.
- 8) Chad Rau SaiPa, 54, 25+16=41, 0.
- 9) Josh Green KooKoo, 53, 17+24=41, 34.
- 10) Toni Koivisto Lukko, 52, 16+25=41, 10.
Epämukava kultakypärä
Rauma
Kimmo Mäkeläinen, Länsi-Suomi
Ville Vahalahti on jo Lukon toiseksi paras pistemies. Sisäisessä pistetilastossa hänen edellään on vain ketjukaveri Aaron Gagnon.
Gagnon on koonnut 44 pistettä, Vahalahti 42.
Kyseessä on yksi liigan parhaista tutkapareista. Miehet ovat pelanneet yhdessä siitä lähtien, kun Gagnon aikanaan siirtyi HV71:stä Raumalle.
– Ei se elintärkeä juttu ole, että pelaamme yhdessä, mutta kyllähän tässä jo tietää, missä toinen on hyvä, Vahalahti kuvailee.
– Moni ei ehkä ymmärrä sitä, että kun vasemmalla laidalla on rightin sentteri, siinä saa kiekkoa paljon enemmän. Ne ovat niitä pikku detaljeja, joihin ihmiset eivät kiinnitä mitään huomiota.
Etenkin ylivoimalla kaksikko on taas ollut hyvä. Gagnon on paukuttanut 11 ylivoimamaalia, pääasiassa Vahalahden passeista.
– Yleensä olen ollut vähän sellainen pelityyliltäni, että pystyn sopeutumaan ketjukavereihini. Pystyn mukauttamaan pelityyliäni siihen, mitä muut ovat. Nyt olen itse tehnyt enemmän peliä.
Kultakypärä ja Vahalahti ovat olleet Lukossa aiemmilla kausilla lähes erottamaton yhdistelmä.
Nyt hän on kirinyt jo kahden pisteen päähän parhaan pistemiehen tunnuksesta.
– Ei se ainakaan henkilökohtaisesti mikään tavoite ole. Ensinnäkin se on epämukava, sillä se on erilainen kypärä, Vahalahti paljastaa.
– Muuten se ei merkitse kuin silmätikuksi joutumista. Ainakin itse ajattelen kultakypärää vastaan pelatessani, että nyt pitää olla jotenkin jämäkämpi. Ja kun ajattelee noin, niin ehkä siitä saa vähän rispektiä. Kaksipiippuinen juttu se on.