Karhulinna, unohdettu muisto

Karhulinnan syvät vallit ovat viime vuosina houkutelleet paitsi ihailijoita myös roskaajia. Kuvat: Juha Sinisalo​​
Karhulinnan syvät vallit ovat viime vuosina houkutelleet paitsi ihailijoita myös roskaajia. Kuvat: Juha Sinisalo​​

Merirauman alueella kohoavalla kalliolla piilottelee juoksuhautarakennelma, jota satunnaisen ohikulkijan on vaikea havaita. Hyvin säilyneissä juoksuhaudoissa kasvaa nykyisin pensaita, onpa niihin joskus heitetty roskiakin. Paikan olemassaolosta kertova kyltti on jäänyt pensaiden taakse.

Rauman Seudun Sotaveteraaneissa toimivalle Reino Kuromaalle Karhulinna on tuttu paikka, jolle hän toivoisi parempaa huolenpitoa.

– Alueen voisi aidata, että se näkyisi olevan hoidossa.

– Linnoitus on hienosti tehty, ja sen rakentaminen on ollut tärkeä historiallinen tapahtuma Raumalla. Sitä kannattaisi vaalia.

Sota-ajan historiaa Raumalta videotallenteeksi kuvannut Jouko Nummela on pannut merkille Karhulinnan heinikoitumisen.

– Huomasin, että muun muassa Karhulinna-kilpi on jäänyt kovasti puuston peittoon. Jonkin kaupungin instanssin siitä pitäisi pitää huolta.

Tällä hetkellä valleissa ei näy valleissa ei näy roskia, mutta ne ovat kuitenkin paikoin pensaiden peitossa.​​ Arkeologi Leena Koivisto kaipaisi paikalle myös sen historiasta kertovia kylttejä.​
Tällä hetkellä valleissa ei näy valleissa ei näy roskia, mutta ne ovat kuitenkin paikoin pensaiden peitossa.​​ Arkeologi Leena Koivisto kaipaisi paikalle myös sen historiasta kertovia kylttejä.​

Maanomistajana kaupunki

Karhulinna rakennettiin puolustusvarustukseksi ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1916. Vuosina 1915–1917 venäläiset sotilaat linnoittivat Rauman rantoja saksalaisten maihinnousun pelossa. Nykyisin linnoitteita varjelee muinaismuistolaki, ja maa-alueen omistaa Rauman kaupunki.

Rauman teknisen viraston arkkitehti Minna Linnala neuvoo ottamaan Karhulinna-asiassa yhteyttä kaavoituspuolelle.

Myös kaavoitusarkkitehti Mervi Tammi pahoittelee, että hänellä ei ole tietoa, mikä taho Karhulinnasta vastaa.

– Tilanne kuvastaa varmaan sitä, että Karhulinna on niitä paikkoja, jotka vain ovat, Tammi sanoo.

​​Havupuun takana seisoo Karhulinna-kyltti. Piilossa oleva kohde ei juuri ohikulkijoille näy.​​
​​Havupuun takana seisoo Karhulinna-kyltti. Piilossa oleva kohde ei juuri ohikulkijoille näy.​​

Raivauksesta vuosia

Arkeologi Leena Koivisto Satakunnan museosta oli tekemisissä Karhulinnan kanssa vuosia sitten työskennellessään Museovirastolla.

– Kun Museovirastolla oli Satakunnassa alueellinen toimipiste, teimme Karhulinnassa huolto- ja kunnostustöitä, mikä tarkoitti käytännössä siivoamista. Minulla on tiedossa, että vesakkoa on raivattu alueelta vuonna 2009, Koivisto sanoo.

– Rauman museo kartoitti näitä aikanaan 1980-luvulla, ja silloin ajatuksia on ehkä ollut esimerkiksi alueen kyltittämisestä.

Kohteen tämänhetkisestä kunnossapidosta Koivistolla ei ole tietoa.

– Olisi hienoa, että paikalle saataisiin esimerkiksi alueen historiasta kertovia kylttejä. Karhulinna on hieno kohde ja sijaitsee sellaisella paikalla, että kyllä siellä ihmisiä varmasti käy.

Muinaismuistolaki suojelee

Aikaisemmin muinaisjäännöksiä on hoidettu Museoviraston kautta työllistämisvaroilla.

Työllistämiseen suunnattujen varojen myöntäminen kuitenkin lakkasi useita vuosia sitten, ja tilalle tulivat hoitoavustukset, joita on mahdollista hakea syksyisin.

– Hoitoavustuksia voivat hakea ainakin yhdistykset ja yksityiset maanomistajat, kertoo erikoisasiantuntija Margaretha Ehrström Museovirastolta.

Karhulinna on aikansa juoksuhaudoista parhaiten säilynyt Raumalla, mutta ensimmäisen maailmansodan aikaisia juoksuhautoja löytyy myös esimerkiksi Petäjäksestä ja Nurmeksen saarelta.

Karhulinna, joka vain on

Kommentti

Arvelin, että Karhulinnan kaltainen kohde tunnettaisiin Raumalla. Huomasin kuitenkin olevani väärässä.

Rauman sotaveteraanien puheenjohtaja Ville Pertola ei ollut kuullut kyseisestä linnoituksesta. Otan yhteyttä Rauman ympäristö-osastoon, siellä minut ohjataan henkilöltä toiselle ja lopulta Satakunnan museon arkeologille Leena Koivistolle.

Nyt pitäisi vain selvittää, aikooko kaupunki hakea avustusta esimerkiksi kylttien pystyttämiseksi alueelle. Koivisto neuvoo ottamaan yhteyttä Rauman museoon, jossa museonjohtaja puolestaan toivottaa onnea soittokierrokselleni. Kulttuuri- ja vapaa-aikapuolelta en saa ketään kiinni.

Uusimmat neuvot johtavat kaupungin kaavoituspuolelle, josta saan tutut pahoittelut.

Alan jo menettää toivoni. Nyt haluan vain tietää, onko Museovirastolla merkkejä esimerkiksi Karhulinnan siistimistä koskevista hakemuksista. Soitan Museoviraston vaihteeseeseen, jonka jälkeen puhun jälleen noin seitsemän eri henkilön kanssa. Jokainen heistä toteaa, että Karhulinna vaikuttaa siistimisen arvoiselta kohteelta, mutta tietoa kunnostussuunnitelmista ei ole.

Lopulta en ole enää edes varma, keitä olen yrittänyt saada langan päähän. Ainakaan mikään tavoittamistani osastoista kaupungilla ei näytä olevan vastuussa linnoituksen hoitamisesta. Karhulinna todellakin vain on.

Johanna Sydänoja

Kirjoittaja on Marva Median digitoimittaja.

johanna.sydanoja@marvamedia.fi