Käsityölläkin voi ottaa kantaa

Käsityötieteen opettaja Miia Collanus piti etäluennon DIY-käsityökulttuurista Rauman OKL:n tiloissa. Kuva:  Jonne Renvall  Tampereen yliopistoKantaaottava virkkaustyö Kanalin sillan kaiteessa. Kuva: Oona Suominen

Tampereen yliopiston Kasvatustieteiden yksikön käsityötieteen opettaja Miia Collanus tutkii amerikkalaista DIY-käsityöliikettä, jossa yhdistyy amatöörikäsityöläisyys ja vastakulttuurinen toiminta.

Hän ryhtyi tekemään aiheesta väitöskirjaa noin kymmenen vuotta sitten, aikana, jolloin DIY (Do It Yourself) oli Suomessa vielä varsin tuntematon käsite.

– Nykyään DIY-käsite tunnetaan, eikä minun useimmiten enää tarvitse selitellä tuota kirjainyhdistelmää, Collanus kertoo.

Collanuksen mukaan DIY-käsitteen juuret on olennaista tuntea ymmärtääkseen siihen liittyvää monimerkityksellisyyttä.

Käsite valtavirtaistui 1950-luvun jälleenrakennuksen aikaan, kun Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa organisoitiin massiivisia DIY-kampanjoita, joilla kannustettiin perheitä rakentamaan, remontoimaan ja kunnostamaan koteja itse.

Tähän DIY-kulttuuriin liittyy myös suomalaisillekin tuttu hahmo, Tee-se-itse -mies, jolla ”kaikki ei mene niin kuin Strömsössä”.

Nuoret feministit aloittivat liikkeen

DIY-käsitettä käytetään myös erilaisten ala- ja vastakulttuurien yhteydessä, jolloin se tarkoittaa tietoista tekemistä toisin, omien toimintamallien ja rakenteiden luomis-ta.

– Järjestetään esimerkiksi kadunvaltauksia ja perustetaan omia levy-yhtiöitä.

Keskeistä tässä DIY-käsityökulttuurissa on anti-kapitalistinen ajatus, että halutaan tehdä itse eikä osteta valmiina.

– Asettaudutaan siis pois meille tarjotusta kuluttajan roolista ja tehdään asioita itse, selvittää Collanus.

DIY-käsityöliikkeessä yhdistyvät nämä kaksi DIY:n merkitystä.

– Voidaan sanoa, että alkusysäyksen DIY-käsityöliikkeelle antoivat Yhdysvalloissa 1990-luvun alussa toimineet nuoret feministit, jotka ottivat käsityön yhdeksi esimerkiksi uudenlaisesta tavasta olla nainen. He halusivat osoittaa, että on ihan ok olla feministi ja tehdä käsitöitä.

Käsitöistä tuli nopeasti urbaania ja trendikästä. Neulottiin baareissa, kohdattiin verkkoyhteisöissä, tehtiin vinolla huumorilla höystettyjä käsitöitä ja viestittiin, että tässä on kyse uudenlaisesta käsityökulttuurista.

Käsityöaktivismi vaikuttaa pehmeästi

Vuonna 2003 Betsy Greer lanseerasi termin ”craftivism”, käsityöaktivismi. Siinä yhdistyvät käsityö ja aktivismi.

Käsityöaktivistit huomauttavat, että käsityö on jo itsessään anti-kapitalistinen valinta, mutta käsityön avulla voi ryhtyä myös suoraan toimintaan.

– Esimerkiksi nykyisen hallituksen leikkauspolitiikkaa voisi vastustaa vaikkapa kirjotuilla lappusilla, joita kiinnitettäisiin eduskunnan ovenkahvoihin, Collanus innostuu.

Käsityöaktivismi on pehmeää vaikuttamista.

Yhteisöllisyys ja avoimuus tärkeitä

Nykyisin DIY:llä viitataan useimmiten elämäntapaan ja asenteeseen, että kuka tahansa osaa tehdä ja oppia.

– DIY:hyn kuuluu kierrätysideologia, ekologisuus, oivaltavuus, erilaisten materiaalien, niin uusien kuin vanhojen, yhdisteleminen sekä itse tekeminen.

DIY on omaehtoisuuden kulttuuria, jossa olennaista on yhteisöllisyys, jaettu asiantuntijuus ja avoimuuden politiikka.

Erilaisissa verkkoyhteisöissä jaetaan tietoa ja kehitellään ratkaisuja eteen-päin.

Käsityöaktivismi lisääntyy tulevaisuudessa

Itse tekemisen kulttuuri on rohkaissut myös maailman muotisuunnittelijat luomaan rääsyistä huippumuotia. Puhutaan trashionista.

”Trashion on sitä, että uusiokäyttää mitä tahansa materiaalia sillä tavalla, että lopputulos näyttää huippumuodilta”, totesi muotisuunnittelija ja Trashion!-kirjan kirjoittanut Outi Pyy muutama vuosi sitten City-lehden haastattelussa.

Miia Collanus uskoo, että käsityöaktivismi ja siihen liittyvä kansalaisvaikuttaminen lisääntyvät.

– Pohjaa sille ainakin on olemassa, sillä käsitöiden tekeminen on maailman suosituin harrastus - ja parasta aikaa eletään Suomessakin kansalaisaktivismin uutta nousua.

”Asettaudutaan siis pois meille tarjotusta kuluttajan roolista ja tehdään asioita itse.”

Miia Collanus

”Esimerkiksi nykyisen hallituksen leikkauspolitiikkaa voisi vastustaa vaikkapa kirjotuilla lappusilla, joita kiinnitettäisiin eduskunnan ovenkahvoihin.”