Rauman poliisista arvioidaan, että ilmoituksia ihmisten tai eläinten kimppuun hyökkäävistä koirista tehdään enintään viidesti vuodessa. Seudulla elävien koirien määrään nähden luku on todella pieni.
Koiralle synnynnäinen saalistusvietti selittää usein sen, miksi koira lähtee jahtaamaan ohikulkijaa tai eläintä. Viime sunnuntainen tragedia Kotiseutumuseo Muinan lammasaitauksessa on täydellinen esimerkki siitä, kuinka vahvasti vietit ohjaavat koiran elämää.
Vaikka tiettyjä viettejä, kuten saalistusviettiä, voidaan koulutuksen ja jalostuksen avulla vahvistaa tai heikentää, ei viettien olemassaoloa voi sivuuttaa.
Koiraa voidaan kuitenkin opettaa suuntaamaan vietin ohjaama toiminta sallittuihin kohteisiin.
Nuorena oppii, vanhana taitaa
Raumalainen Pirjo Väkiparta on varsinainen koira-alan moniosaaja. Hän on puuhastellut koirien kanssa jo puoli vuosisataa, ja avustaa Hauvaneuvolassaan myös muita koiranomistajia koulutukseen liittyvien kysymysten kanssa.
– Monet ongelmat juontavat siitä, että koira yritetään turhaan saada käyttäytymään ihmisen tavoin. Sohvalla toimettomana makaava koira ei voi hyvin. Koira janoaa koulutusta ja tarvitsee aivoja aktivoivaa toimintaa ollakseen terve, Väkiparta pohjustaa.
Koiran ei-toivottu toiminta ei automaattisesti tarkoita sitä, että koira olisi vihainen tai ilkeä, vaan se saattaa yksinkertaisesti kieliä koiran puutteellisesta kasvatuksesta.
– Alkukoulutus alle neljän kuukauden iässä on todella tärkeää, sillä stressitilanteessa koira toistaa ensimmäiseksi oppimaansa käyttäytymismallia. Jos koira on nuorena oppinut puremaan puolustukseksi, voi se vanhempana palata tottumaansa tapaan.
Väärä käytös vaatii sata korjausta
Kun saalis jää kiinni, koira saa kaipaamansa palkkion ja toistaa tekonsa varmasti. Jos saalistuksen kohde on ollut väärä, on koira opetettava oikeille urille paremman palkkion motivoimana.
– Jos koira puree tarkoituksenaan komentaa omistajaansa ja onnistuu siinä, koira tekee niin uudestaan, Pirjo Väkiparta huomauttaa.
Hän arvioi, että yhden väärän käytöksen kitkeminen vaatii tilalle sata korjaavaa toimintoa.
– Koiran käyttäytymistä on heti alettava ohjata toivottuun suuntaan, se on jokapäiväistä oppimista. Jos koiran annetaan vetää hihnassa liian voimakkaasti vuoden ajan ennen kuin omistaja päättää tehdä asialle jotakin, vaatii tilanteen korjaaminen hurjasti enemmän työtä.
Kokematon omistaja saattaa tietämättään vahvistaa koiran vääriä tapoja.
– Esimerkiksi koiran nimen huutaminen ei saa koiraa keskeyttämään tekemistään, vaan innostaa sitä jatkamaan.
Omistajakin kaipaa koulutusta
Väkiparran mukaan omistajan on opittava ajattelemaan koiran tavoin. Perheenjäsenten olisikin hyvä käydä koulutuksessa jo ennen koiran tuloa taloon.
– Koira tottelee eleitä, ei käskyjä, hän toteaa ja näyttää, kuinka koira menee käsimerkistä maahan, vaikka sanallinen käsky pyytäisikin istumaan.
Keskustelun lomassa huomaan, kuinka Pirjo Väkiparran koirat vilkuilevat häntä aika ajoin.
– Näetkö, miten ne hakevat katsekontaktia ja kysyvät, mitä seuraavaksi tehdään? Näin koira kommunikoi. Jos tätä kontaktia ei ole, koira ei ole omistajansa hallinnassa.
Koiran käytöksen muuttuessa pitäisi hälytyskellojen alkaa soida. Kouluttajaan on hyvä ottaa yhteyttä esimerkiksi silloin, jos koira on epäluuloinen, arka tai apaattinen tai jos koira ärähtää, kun siltä ottaa lelun tai ruokakupin pois.
– Koira altistuu käytöshäiriöille, jos sitä ei totuteta ihmisiin ajoissa. Pennun sosiaalistaminen on aloitettava jo kolmen viikon iässä.
”Stressitilanteessa koira toistaa ensimmäiseksi oppimaansa käyttäytymismallia. Jos koira on nuorena oppinut puremaan puolustukseksi, voi se vanhempana palata tottumaansa tapaan.”
Pirjo Väkiparta