Merikulttuurin vaalija pelastaa Itämerta

Janne Rantanen, Länsi-Suomi

Veneilyä harrastava Juha Nurminen oivalsi 18 suvea sitten tärkeän jutun: turha on yrittää vaalia merikulttuuria, jos meri kuolee.

– Karmeinta aikaa oli kesä 1997. Sinilevää oli Suomenlahdella niin paljon, että olisi voinut kävellä Viroon saakka, Nurminen maalailee.

Sukellusharrastajana hän oli valokuvannut kuollutta meren pohjaa ja pannut huolestuneena merkille, että tilanne vain pahenee.

Ei se uutinen ollut kenellekään. Ongelma oli tiedossa.

– Puhetta oli piisannut, mutta toimintaa se ei ollut synnyttänyt.

Kulttuurisäätiö muutti suuntaansa

Lopulta Nurmisen suvussa jo toistasataa vuotta pulpunnut yrittäjähenki puski pintaan Juhalle.

– Ajattelin, että saakuri, nyt pitää tehdä jotain, hän kertoo.

Hän päätti laajentaa vuonna 1992 alulle panemansa John Nurmisen säätiön toimintaa. Säätiö oli keskittynyt vaalimaan merenkulun ja merihistorian kulttuuriperinnettä. Toiseksi toimintalinjaksi otettiin meriympäristö.

– Turhautuneena lähdin vahvistamaan säätiön hallitusta. Monet ovatkin antaneet vapaaehtoisesti aikaansa, kiittelee säätiön puheenjohtajana toimiva Nurminen.

Säätiö pestasi asiantuntijoita ja ryhtyi konkreettisiin toimenpiteisiin. Niistä ensimmäinen ja edelleen suurin oli Pietarin kaupungin jätevesien puhdistus.

– Aluksi pidettiin outona yhdistelmänä, että suomalainen kulttuurisäätiö tarjoaa apuaan tällaisessa asiassa. Voitimme venäläisten luottamuksen, kun kaksi vuotta hinkattiin. Pietarin puhdistamoille saatiin kemiallinen fosforinpoisto, mikä näkyy jo Suomenlahdella, Nurminen kertoo.

Palkinto tuli viime suvena

Juha Nurminen hymähtää, että omaa ja säätiön rahaa on palanut paljon.

– Mutta yhtään ei kaduta. Mulle iso palkinto oli, kun lapset uivat koko viime kesän kirkkaissa vesissä, sanoo Nurminen ja nyökkää nuorimmaistensa suuntaan.

Antti ja Noora Nurminen pääsivät isän ja äidin kanssa meriretkelle heti koulujen päätyttyä.

– Olemme veneilleet kesäkuun alussa. Nyt halusimme Selkämerelle. Tämä on perinnetutkimusmatka suvun juurille, Nurminen mainitsee.

Hänen isänsä Matti syntyi 1911 Raumalla ja äiti Aina (omaa sukua Aerila) Laitilassa.

– Itse olen syntynyt Helsingissä, mutta sydämeni sykkii myös Raumalle, kertoo Juha.

Isä-Matti oli täysiverinen redari. Nurmisen varustamotoiminta kuitenkin päättyi 1960-luvulla. Oman elämäntyönsä perheyhtiössä Juha teki huolinnassa.

Itämeren suojelu jäämässä jalkoihin?

– Tällä haavaa säätiö on päätyöni, sanoo Nurminen, jonka ikätoverit ovat enimmäkseen päätoimisia eläkeläisiä.

Kymmenessä vuodessa säätiön Puhdas Itämeri -hanke on saanut paljon näkyvää aikaan. Työ jatkuu ja Nurmisen mukaan vauhti kiihtyy.

– Yritämme saada uuden vaihteen päälle. Viiden vuoden keräystavoitteemme on 20 miljoonaa euroa. Haastavassa taloustilanteessa Itämeren suojelu uhkaa jäädä muiden asioiden jalkoihin, harmittelee Nurminen.

Säätiö valmistelee hankkeita, jotka tuottaisivat konkreettista hyvää heti.

– Rehevöityminen on Pohjois-Euroopan suurin ympäristöongelma. Päätyömme on fosforin poisto merivedestä. Ravinteita tulee ylivoimaisesti eniten maataliuden hajakuormituksena, mutta kun nopeaa parannusta haetaan, kaupunkien puhdistamoissa on edelleen se suurin potentiaali, Nurminen sanoo.

Katseet kääntyvät Puolan suuntaan.

”Kesän 1997 massakukinnot olivat kaikkein karmeinta aikaa. Sinilevää oli Suomenlahdella niin paljon, että olisi voinut kävellä Viroon saakka.”

Juha Nurminen

”Rahan meno ei kaduta. Mulle iso palkinto oli, kun lapset uivat koko viime kesän kirkkaissa vesissä.”

Juha Nurminen

Juha Nurminen

  • Syntynyt Helsingissä 1946.
  • Merenkulkuneuvos, koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri. John Nurmisen säätiön hallituksen puheenjohtaja.
  • Navigoinnin historiasta kertovan Meritie-kirjan julkaisun jälkeen Nurminen sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon elämäntyöstään.
  • Viisi lasta kahdesta avioliitosta.
  • Harrastaa sukeltamista, vedenalaista valokuvausta, perinnerakentamista ja kartografian historiaa.
  • Vaimo, toimittaja Marjo Nurminen sai Tieto-Finlandia -palkinnon teoksesta Tiedon tyttäret.

John Nurmisen säätiö

  • Säätiön juuret ovat Raumalla. Johan Nurminen aloitti yritystoiminnan Raumalla 1886. Hän mm. rakennutti Uljas-kuunarin ja ryhtyi laivanvarustajaksi.
  • Nykyään perheyritys John Nurminen Oy toimii merenkulku- ja veneilytarvikkeiden myyjänä, ja sen pörssiin listattu sisaryritys Nurminen Logistics logistiikka-alalla.
  • John Nurmisen säätiö perustettiin 1992. Se julkaisee korkeatasoisia meriaiheisia kirjoja ja järjestää näyttelyitä. Vuonna 2004 säätiö laajensi toimintaansa meriympäristön suojeluun.

Maailma piirtyy kartalle

 

Rauma Länsi-Suomi

 

Juha Nurminen on viimeistelemässä kirjaa maailmankarttojen tuhatvuotisesta historiasta.

– Maailma piirtyy kartalle julkaistaan virallisesti syyskuussa Lontoossa, paljastaa Juha Nurminen.

Kirjan kirjoittaja on Marjo Nurminen ja päätoimittaja Juha Nurminen.

– Kustantajan ja päätoimittajan yhdistelmää pidetään vaarallisena, mutta vielä on avioliittokin kasassa, naurahtaa Juha.

Hän on karttaharrastajana maailmanluokkaa.

– Kartaston aarre on ensimmäinen painettu kartta. Se on karttojen Mona Lisa, painettu vuonna 1477 Bolognassa.

Kipsiä pelloille?

 

Rauma Länsi-Suomi

 

Suomenlahti tervehtyy, mutta Saaristomerellä sinilevä valtaa alaa. John Nurmisen säätiö on kantanut kortensa kekoon lähikalahankkeella, jossa särkiä ja lahnoja yritetään saada suurkeittiöiden kautta ihmisten suihin.

Saaristomerellä iso ongelma on maatalouden kuormitus. Ratkaisuksi säätiö on tarjonnut kipsin levittämistä pelloille.

– Olisi tosi hyvä, jos isot pilotit todistaisivat tutkijoiden olevan oikeassa ja kipsikäsittelyllä voitaisiin leikata jopa 30 prosenttia Saaristomereen päätyvästä fosforista, sanoo säätiön puheenjohtaja Juha Nurminen.

Mielenkiintoinen on myös NutriTrade-hanke, jonka tarkoituksena on käynnistää merellinen päästökauppa.

– Yhdessä voimme puhdistaa Itämeren, Numminen haastaa.