Mielenrauha löytyi metropolista

Petri Vehanen torjuu toista kauttaan Eisbären Berlinin maalilla. Miehen uralla riittää vielä tavoitteita: Saksan mestaruus ja pelaamisesta nauttiminen. Kuva: Eisbären Berlin/City-Press GmbHPetri Vehanen uskoo tekevänsä tulevaisuudessakin matkoja Berliiniin, vaikka hän aikookin asettua vielä joskus Raumalle asumaan. Kuva: isbären Berlin/City-Press GmbHTalvi yllätti Berliinin tammikuun alussa. Silti Vehasen sponsori-Mini kulki kaupungin kaduilla näppärästi. – Moneen vuoteen täällä ei ole kuulemma ole ollut näin kylmää ja näin paljon lunta, Vehanen kertoi. Kuva: Harri Pirinen

Petri Vehanen ehdottaa Berliinissä vierailevalle toimittajalle, että nähdään lounaan merkeissä Rosenthaler Platzilla. Kun vieras on löytänyt paikalle, Vehasella on heti tarjota useita vaihtoehtoja.

Tuollapäin saisi maistuvaa italialaista, tuolla loistavia burgereita, vai kiinnostaisiko kenties sushi. Päädytään burgereille, ja intiimin paikan taso on maalivahdin lupausten mukainen.

Nopeasti näkee, että noin 3,4 miljoonan asukkaan metropoli on Rauman Sinisaaressa ja Paroalhossa kasvaneella Vehasella yhtä hyvin hanskassa kuin läpimitaltaan 7,62-senttinen, tuumanpaksuinen ja 170 grammaa painava pyöreä musta kuminpala.

Ja ennen kaikkea aistii, että Vehanen, 38, on erittäin sinut itsensä, elämänsä ja pelaamisensa kanssa. Berliini on selvästi miehelle kuin toinen koti.

Miljoonakaupungissakin voi sattua yllättäviä kohtaamisia. Ravintolasta ulos astuttaessa ensimmäinen vastaantulija on Vehasen joukkuekaverin vaimo. Muutoin kukaan kaduilla ei tervehdi eikä tule juttelemaan. Sekös Vehaselle sopii.

Edellisenä iltana hän on torjunut Eisbären Berlinille vakuuttavan 3–1-voiton 12 110 fanaattisen kannattajan edessä upealla Mercedes Benz Arenalla, mutta hurraa-huudot, palvonta – ja stressi – saavat mieluusti jäädä hallin lasiseinien sisäpuolelle.

Raumalla koti ja tärkeät ihmiset

Toista kauttaan Eisbärenissä pelaava Vehanen on niin tykästynyt Berliiniin, että on sanonut lähipiirissään voivansa harkita jopa asettumista Saksan pääkaupunkiin.

Näinkö tosiaan on?

– No, pitäähän jotain tehdä peliuran jälkeenkin. Kyllä me sitten aikanaan Raumalle asetumme. Siellä on koti ja tärkeät ihmiset, Vehanen sanoo.

– Mutta varmasti teen tulevaisuudessa reissuja Berliiniin.

Berliinistä sanotaan, ettei se oikeastaan ole kaupunki, vaan mielentila. Se onkin liian valtava ollakseen ”vain” kaupunki. Noin 45x38 kilometrin metropolialueella asuu jokseenkin saman verran ihmisiä kuin Suomessa.

Alue kätkee sisäänsä kymmeniä Raumaa suurempia kaupunginosia.

Juuri tämä kokonaisuus viehättää Vehasta erityisesti.

– Asumme rauhallisella, vähän Raumaa muistuttavalla alueella. Mutta kuitenkin ympärillä on valtava metropoli. Täällä on paljon historiaa, mikä näkyy jokapäiväisessä elämässä.

Viihtyvyyttä lisää se, että Eisbären hoitaa pelaajien asiat mallikkaasti.

– Seura järjesti tytöille (Emmi, 7, ja Kaisa, 6) paikat hyvästä kansainvälisestä koulusta, asunnot ovat hyviä, ja muutama joukkuekaveri perheineen asuu samalla alueella”, Vehanen kiittelee.

Vehasen kohdalla suurin dilemma lienee, että hänen oman mielentilansa kannalta tärkeää on sykkivän metropolin suoma rauha.

Kyllä, luitte oikein.

– Täällä olen oppinut itsestäni paljon. Olen huomannut, että henkisesti minulle on helpointa, kun ei tarvitse ajatella jääkiekkoa 24/7. Jääkiekkoa pelatessa minun on helpompi olla isossa metropolissa.

”Oikea” ammatti pitäisi keksiä

Palataanpa jutussa jokunen kappale taaksepäin. Vehanen lausui sanaparit ”peliuran jälkeen” ja ”sitten aikanaan”.

Mitäkö nuo sanaparit pitävät sisällään? Kun Vehasen sopimus Eisbärenin kanssa loppuu keväällä 2017, hän on puolta vuotta vaille 40-vuotias. Loppuuko peliura siihen?

– No jos nyt kysyt, niin mik­si en voisi pelata vielä sen jälkeenkin, hän sanoo.

No nythän minä kysyn...

– Terveys ja pelaamisen nälkä vaikuttavat päätökseen eniten. Juuri nyt tuntuu hyvältä ja nälkää riittää. Pelaahan esimerkiksi Markkasen Jussi (SaiPa, 40 vuotta) vielä, ja Dominik Hasek pelasi KHL:ssä 46-vuotiaana. Mutta fiiliksen mukaan, hetki ja kausi kerrallaan tässä on mentävä.

Vehanen kertoo huomanneensa iän karttumisen erityisesti siinä, että matkustaminen on aina vaan vaikeampaa.

– Olen aina ollut huono nukkumaan reissussa. Tässä iässä lepo ja ravinto ovat avainasiat palautumisen kannalta. Tämä on myös yksi syy, miksen jatkanut KHL:ssä. Matkustaminen on siellä rankkaa hommaa.

Vehanen kertoo pohtivansa useinkin, mitä haluaisi tehdä ”isona”.

– Pitäisi keksiä joku mukava ”oikea” ammatti. Mutta ajatus siitä vaihtuu lähes päivittäin. Osa minusta haluaisi pysyä jääkiekossa, osa haluaa tehdä jotain ihan muuta. Tärkeintä on, että senkin työn pitää olla mielekästä ja haastavaa.

Peleissä sattuu ja tapahtuu

Nyt lipsahdettiin jo asioiden edelle. Ennen ensi vuoden kevättä Vehasella on pelaajana ainakin kaksi tavoitetta: vuosina 2005–13 seitsemän Saksan mestaruutta voittaneen Eisbärenin palauttaminen kultakantaan sekä pelaamisesta nauttiminen.

– Tämä DEL on kiva sarja pelata – myös maalivahdille. Täällä pelataan aktiivisesti, moni joukkue tulee kovaa kahdella päälle. Peleissä sattuu ja tapahtuu, ja virheitäkin sitten tulee. Yhden pelin voitimme jatkoajalla 8–7, mutta sitäkin tuli tuuleteltua. Enää ei tarvitse uran jatkon kannalta niin kauheasti miettiä tilastoja, Vehanen virnistää.

Hän nauttii myös ottelujen tunnelmasta, mikä pohjautuu vahvaan saksalaiseen urheilukulttuuriin.

– Meillä on hieno halli ja 12 000-13 000 äänekästä katsojaa joka pelissä. Pienemmissä halleissa taas tunnelma on tosi intensiivinen, ihan käsinkosketeltava. Osittain vahvoista faneista johtuen kotijoukkueet ovat täällä ehkä vähän vahvempia kuin muissa sarjoissa, Vehanen arvelee.

Suomalaispelaajia sarjassa on Vehasen lisäksi vain kolme, puolustajat Toni Söderholm (EHC München) ja Hannu Pikkarainen (Schwenninger Wild Wings) sekä kesken kauden Bluesista Pikkaraisen seurakaveriksi vaihtanut Markus Poukkula.

– Vähän ihmettelen pientä suomalaisten määrää. DEL voisi olla monelle uran kannalta piristävä kokemus. Mutta ei tännekään ihan kuka tahansa pääse.

Jonkinlaisen käsityksen tasosta saa siitä faktasta, että Eisbären oli ainoa DEL-joukkue, joka selviytyi CHL:ssä toiselle pudotuspelikierrokselle eli 16 parhaan joukkoon.

Sunnuntaina Eisbären pelasi DEL:n kärkiottelun Düsseldorfin vieraana. Siinä Eisbären nousi tasoihin kaksi minuuttia ennen täyttä aikaa, vei 4–3-voiton jatkoajalla ja nousi takaisin sarjan piikkipaikalle. Vehanen torjui ottelussa 29 kertaa.

– Tämä oli tosi hyvä voitto, sillä meillä on ollut viime aikoina loukkaantumisia ja olemme joutuneet pelaamaan aika kapealla materiaalilla. Meidän fanejamme oli Düsseldorfissa paikalla 1 500, ja tunnelma oli aivan huikea, Vehanen fiilisteli.

Tavoitteena olla onnellinen elämässä

Vehasen ikä sekä peli- ja elämänkokemus ovat jo siinä mitassa, että keskustelu kääntyy toistuvasti pois jääkiekosta tai korkeintaan peliä vähän sivuaviin aihepiireihin. Kuten perheeseen ja yleiseen onnellisuuteen.

– Olen etuoikeutettu, että olen saanut ja saan yhä pelata jääkiekkoa ammatikseni.

– Mutta tätä pitää myös rakastaa. Jos et enää tykkää pelaamisesta, se ei ole jatkamisen arvoista. Esimerkiksi raha ei voi olla motivaattori, se ei kanna pitkälle. Toisaalta ihmisestä tulee helposti ahne. Moni alkaa ajatella, että paljonko rahaa onkaan tarpeeksi rahaa, Vehanen miettii.

Vain muutama päivä ennen tätä haastattelua toinen raumalaislähtöinen maalivahti Iiro Tarkki lopetti uransa 30-vuotiaana suoraan huipulta, Kärppien liigajoukkueen maalilta – kesken kauden.

Vehanen ymmärtää ratkaisun täysin.

– Se on jopa kunnioitettava ratkaisu, eikä kenelläkään ole oikeutta arvostella sitä. Pelkästä velvollisuudentunnosta ei voi pelata. En tiedä Iiron ratkaisun taustoja, mutta jos on sellainen olo, että esimerkiki perhe tarvitsee isää enemmän, niin sitten perhe tarvitsee isää enemmän.

– Eikö jokainen kuitenkin ensisijaisesti yritä olla onnellinen elämässään, Vehanen kysyy silmiin katsoen.

On helppo tajuta, että viimeistään nyt hän tietää, mistä puhuu.

”Jääkiekkoa pelatessa minun on helpompi olla isossa metropolissa.”

Petri Vehanen

”Kyllä me sitten aikanaan Raumalle asetumme. Siellä on koti ja tärkeät ihmiset.”

Petri Vehanen

”Yhden pelin voitimme jatkoajalla 8–7, mutta sitäkin tuli tuuleteltua. Enää ei tarvitse uran jatkon kannalta niin kauheasti miettiä tilastoja.”

Petri Vehanen

Liian rakas Lukko

Berliini

Länsi-Suomi

Petri Vehanen rakastaa Raumaa ja Lukkoa koko sydämestään. Tuntuu myös, että Raumalla kaikki – ainakin Lukko-fanit – rakastavat ”Peteä”.

Se yhtälö muodostui Vehaselle Lukossa pelatessa henkisesti liian raskaaksi taakaksi.

– Ahdistus on ehkä liian vahva sana, mutta Lukossa pelatessani minun oli vaikea hengittää Raumalla. Koko ajan kyseltiin jääkiekosta ja se oli koko ajan edessäni, Vehanen kertoo.

Lukossa pelatessaan Vehanen oli kaikille yhdeksän kuukautta vuodesta 24 tuntia vuorokaudessa ”meidän Pete”.

– Sitä ei päässyt karkuun kuin linnoittautumalla kotiin.

– Usein tuntui, että koko organisaatio oli minun harteillani. Lukosta tuli itsellenikin liian tärkeä asia. Aloin jo keskittyä muidenkin ihmisten hommiin, että hoitavatko kaikki oman ruutunsa kunnolla, Vehanen myöntää.

– Lukko on minulle kaikkein rakkain seura, ja toivon Lukolle mestaruutta enemmän kuin mitään muuta. Mutta Lukossa pelatessa tämä rakkaus kertautui niin, että otin liikaa paineita ja stressiä. Edes MM-kisoissa Suomen paidassa en tuntenut samanlaisia paineita.

Entä onko Vehasella arviota siitä, milloin hänen suuri toiveensa toteutuu?

– Tuntuu, että Lukossa ollaan oikealla tiellä. Siellä on tehty laadukastas työtä pitkään, ja jos se yhä jatkuu, jossakin vaiheessa se mestaruus osuu väkisin kohdalle. Vuoren Juhaan minulla on kova luotto.