Raumalainen Jyrki Saarni kertoo olevansa intohimoinen matkailija. Hän haluaa nähdä ja kokea erilaisia kulttuureja, ihmisiä ja elämää. Saarni ja hänen avovaimonsa Elina Paija ovat kiertäneet viime vuosina erityisesti Aasiassa.
Viimeisin matka ajoittui viime vuoden loka-marraskuulle. Saarni reissasi ensin kuukauden yksin, jonka jälkeen Paija tuli mukaan toiseksi kuukaudeksi.
Pariskuntaa kiinnostavat erityisesti kohteet, joissa turismi ei vielä ole saanut suurta jalansijaa.
Päällimmäisenä matkaajien mieleen jäivät ystävälliset ihmiset, valo, värit ja lämpö.
– Lämpimin paikka taisi olla Mandalayssa Myanmarin pohjoisosassa. Mittari nousi siellä jopa +48 asteeseen.
Hongkongin kautta Filippiineille
Saarni lähti Raumalta matkaan lokakuun alkupäivinä. Matka käynnistyi Hongkongista. Kahden kuukauden aikana pariskunta ehti vierailla muun muassa Vietnamin, Myanmarin eli Burman, Thaimaan, Macaon, Singaporen ja Filippiinien alueil-la.
– Meidän piti aluksi ulottaa matka Australiaan saakka mutta aika ei mitenkään riittänyt. Kaksi kuukautta on lyhyt aika. Siinä ehtii nähdä vain pienen raapaisun.
Saarni ja Paija hankkivat kaikki lentoliput ja majoitukset netin kautta.
– Pitkät lennot varasimme jo saman vuoden huhti-toukokuussa, jolloin lennot olivat edullisia.
Vatsatauti melkein katkaisi matkan
Ensimmäisen kuukauden Saarni matkasi yksin. Hän ei kuitenkaan tuntenut missään turvattomuutta.
– Enemmän olen pelännyt Helsingin asematunnelissa kuin esimerkiksi Kambodzan pimeässä pääkaupungissa Phnom Penhissä. Ei kannata mennä sellaisiin paikkoihin, joihin ei paikallinen väestökään mene.
Ainoa ikävämpi kokemus sattui heti matkan alkutaipaleella, Vietnamin eteläkärjessä sijaitsevalla Phu Quocin saarella. Sieltä matkailijan mukaan tarttui ikävä vatsapöpö. Koko matkan jatko oli hetken vaakalaudalla.
– Tauti pisti miehen aika naatiksi. Saarelta en apua saanut, sillä siellä ei paikallisten mukaan ollut edes eläinlääkäriä. Siinä mielessä nuo päivät kauniilla saarella menivät hukkaan. Saigonissa pääsin vihdoin kansainväliselle klinikalle ja sain asianmukaista hoitoa. Toki se, että sairaalakokemus osui heti alkumatkaan, laittoi miettimään, että mitähän tästä vielä tulee.
Lakanoihin pitää päästä nukkumaan
Kun pariskunta Saarni-Paija lähtee matkalle, haluavat he asua kunnon hotelleissa. Päivisin voi mennä millaisiin paikkoihin tahansa, mutta illalla pitää päästä valkoisiin lakanoihin nukkumaan.
– Asumisen olosuhteet pitää olla kunnossa. Päivällä voimme rypeä vaikka sademetsässä, mutta illalla on mukava päästä lepäämään kunnon sänkyyn.
Aasiassa hotellit ovat hyvätasoisia mutta silti edullisia.
– Maksoimme hotelliöistä keskimäärin 30–50 euroa. Pitkän linjan reppureissaajat eivät olisi suostuneet maksamaan yöstä noin paljon, sillä huoneita saa myös muutamilla euroilla.
Etelä-Amerikka kutsunee tulevaisuudessa
Sekä Saarni että Paija ovat matkaillessaan avomielisiä erityisesti ruuan suhteen. Kaikkea pitää maistaa mutta maalaisjärjen kanssa.
– Matkoilla haluamme tutustua erityisesti eri ruokakulttuureihin. Lähes kaikkea me tälläkin reissulla maistelimme. Eksoottisin makuelämys taisi olla krokotiilin liha.
Koska Saarnin ja Paijan reissu piti sisällään lähes parikymmentä kohdetta, ei yhdessä paikassa voinut kovinkaan montaa päivää viettää, keskimäärin noin viisi.
Saarnin mukaan vieläkin jäi paikkoja, joihin mieli halajaa takaisin.
– Kyllä me olemme jo puhuneet uudesta matkasta. Myanmar ja Nepal ovat sellaisia kohteita, joihin haluaisimme mennä uudestaan. Joskus myöhemmin kun aika on oikea, kiinnostaisi lähteä tutkimaan myös Etelä-Amerikkaa. Sen aika ei ole kuitenkaan vielä.
Matkamuistoksi 4 000 valokuvaa
Rauma
Valokuvaus kuuluu tiiviisti Jyrki Saarnin elämään. Mies suorittaa parhaillaan työn ohessa valokuvaajan ammattitutkintoa. Matkailukohteita valitessa valokuvaus on aina lähes ykkösenä miehen mielessä.
– Haluan ruokkia matkoillani myös kameraani. Aasiassa on paljon valoa ja väriä.
Miehen innostus kuvaamiseen lähti jo nuorena. Kunnolla se iski kuitenkin noin viisi vuotta sitten, kun hän osti ensimmäisen järjestelmäkameran Kualalumpurista. Silloin syttyi halu oppia kuvaamista ihan tosissaan.
– Olisihan se ihan huikea ajatus, jos joskus voisin elättää itseni valokuvaamisella. Nyt se on kuitenkin vielä rakas harrastus.
Kameralla ei saa ahdistella
Saarni tykkää katsella vierasta kulttuuria ja sen elämänmenoa sekä tallentaa sitä valokuviin. Mieluisia kohteita ovat lähes kaikki maisemakuvista dokumentaarisiin tarinoihin ja henkilökuviin.
– Noilla Aasian leveyspiireillä auringon valo on kovaa ja kirkasta. Parhaat kuvausolosuhteet ovat auringonnousun tai -laskun aikaan.
Saarnin muistikortille tallentui kahden kuukauden aikana yli 4 000 kuvaa. Maisemakuvien lisäksi muistoksi jäi myös tilannekuvia paikallisista ihmisistä ja elämästä.
– Myanmarissa ihmiset tulivat mielellään kuvattaviksi, kun taas esimerkiksi Vietnamissa ihmiset käänsivät pään yleensä pois, jos huomasivat kameran lähettyvillä. Kuvaajalle se on iso juttu, että ihminen antautuu kuvattavaksi. Lähestyin ihmisiä varovasti ja yleensä sain luvan kuvaamiseen. Kameran kanssa ei saa ahdistella ketään, ei etenkään vieraissa kulttuureissa.
Lisää Jyrki Saarnin matkakuvia ja -tarinoita osoitteessa www.jyken.com