Kaksi tuntia ja 37 minuuttia ensimmäisen supistuksen jälkeen oli Jonna ja Jonne Saarilehdon poikavauva maailmassa. 18. päivän aamuna äidin rinnalle päässyt pienokainen tuskin osasi aavistaa, millainen tapahtumaketju tuota hetkeä edelsi. Vanhempien mielestä nuo pari ja puoli tuntia tuskin pyyhkiytyvät ihan nopeasti.
Ensimmäinen kipeä supistus tuli aamukahdelta. Ennen kolmea Jonna herätti Jonnen ja soitti isovanhemmat esikoista Tinoa, 3, katsomaan. Kiirettä ei pidetty, vaan aamupalaa tehtiin kaikessa rauhassa.
Lähdön hetkellä Jonnan isä totesi, että kyllä sitä ambulanssillakin pääsisi. Ukki oli oikeammassa kuin sillä hetkellä osattiin arvatakaan.
Parhaimmillaan kolme ambulanssia 8-tien varressa
Perheen auto oli edennyt puoliväliin Rauma–Pori-väliä, kun hiukan Kämpän Kaffetuvan jälkeen tilattiin ambulanssi. Ensimmäinen siirtoajossa ollut sairaankuljetusauto saapui kasitien varteen vain muutamassa minuutissa.
Osaava henkilökunta toi mukanaan rauhan. Toisen ja kolmannen auton saapuessa todettiin, että vielä ehditään Poriin. Ja sitten mentiin, lujaa.
Synnytyssalissa ei tarvinnut odotella 20 minuuttia kauempaa. Perässä Poriin ajellut isäkin ehti parahiksi synnytyssaliin, kun kaikin puolin terve poikavauva syntyi mitoilla 50 senttiä ja 3862 grammaa.
Esikoisen syntymä oli kolme ja puoli vuotta sitten niin rauhallinen, ettei näin nopea toiminta käynyt vanhempien mielessäkään.
– Olihan tämä aika yllätys. Hän oli nopea ja täsmällinen kaveri, sillä syntyi vielä laskettuna aikana, Jonna myhäilee.
Tuleva isoveli ei malttanut jatkaa yöuniaan
Jos päivä oli pitkä ja vaiherikas vanhemmille, niin sitä se oli myös perheen esikoiselle. Kolmelta aamuyöllä herännyt Tino kun ei malttanut ummistaa silmiään ennen kuin saman päivän iltana puoli yhdeksältä.
Isoveli pääsi katsomaan uusinta tulokasta jo tämän ollessa puolen vuorokauden ikäinen.
– Tino oli aika jännittynyt, mutta kyllä hän suukottikin vauvaa jo ekana päivänä. Hän on oikein reipas isoveli, suukottelee ja halii. Ja jos vauva pitää pienenkin itkun, Tino rauhoittelee, että ei mitään hätää.
Vauva on saanut esikoisen kasvamaan vanhempien silmissä hetkessä isoksi pojaksi. Vaikka pojalla oli kiire maailmaan, hän on rauhallinen kaveri. Veljekset muistuttavat monessa mielessä toisiaan.
– He ovat hiuksista ja kasvonpiirteistä lähtien ihan toistensa kopiot.
Kaikki meni paremmin kuin hyvin loppujen lopuksi
Muutamassa päivässä jännittävä lähtö on ehtinyt tasaantua mielessä. Loppujen lopuksi kaikki meni paremmin kuin hyvin.
– Nämä ovat niitä juttuja, joita kuulee, muttei koskaan usko osuvan omalle kohdalle, Jonna naurahtaa.
– Sitä toivoi vain, ettei vauva synny auton etupenkille, Jonne lisää.
Nyt pariskunta on onnellinen tästä hetkestä. Jonne on kolmen viikon isyyslomalla ja uudenlaiseen arkeen tutustutaan koko perheen voimin.
Esikoisen kanssa touhutessa raskautta ei ehtinyt pohtimaan yhtä paljon kuin ensimmäisellä kerralla. Aika näyttää, millaiseksi elämä asettuu.
– Sen näkee sitten. On onni, että saimme toisen ihanan pojan.
”Nämä ovat niitä juttuja, joita kuulee, muttei koskaan usko osuvan omalle kohdalle.”
Jonna Saarilehto