Helmikuisena lauantaina ennen puoltapäivää Vanhan Rauman kadunvarsipaikat ovat täynnä autoja. Torin pysäköintialueellakaan ei tyhjiä parkkiruutuja näy.
Kauppatorilta ihmisvilinä silti puuttuu. Kahvikojujen äärelle on kerääntynyt pari kappaletta kolmen hengen ryhmiä juttelemaan maailman menosta. Kalakojulta löytyy kolme ihmistä lisää.
”Tulisin arkenakin, jos olisi, mitä ostaisi.”
Lapin kirkonkylästä kotoisin oleva Jussi Isotalo on lähtenyt kalaostoksille. Niin hänellä on tapana tehdä joka lauantai.
– Kävisin minä täällä ostoksilla arkenakin, jos olisi, mitä ostaisi, hän harmittelee.
Isotalon keittiössä valmistetaan kalaa vähintään kahdesti viikossa. Mitä lähempänä Rauman rantoja kalat ovat uiskennelleet, sen parempi.
– Matikkaa olen käynyt kyselemässä jo monen viikon ajan, mutta vielä ei ole onnistanut.
Isotalo suosii torimyyntiä yli markettien nimenomaan paikallisuuden vuoksi. Raa’an kalan lisäksi hän ostaa usein paistettuja silakkapihvejä.
– Kotona ei viitsi alkaa käryttämään, vaan mieluummin haen silakkapihvini torilta. Harmi, ettei niitä saa täältä useammin.
Kaupassa voi olla toriakin kalliimpaa
Isotalo alleviivaa, että torilla pitäisi olla enemmän tarjontaa, mutta ihmisten pitäisi myös ymmärtää tulla torille useammin. Ilman asiakkaita myyjät eivät pärjää, ilman myyjiä eivät ihmiset tule torille.
Yli 35 vuoden ajan torilla myyneet Penttilät ovat niitä harvoja, jotka jatkavat torimyyntiä talvellakin.
– Ihmiset eivät tiedä tai ymmärrä, että tuotteet ovat torilla edullisempia kuin marketissa. Me voimme ihan oikeasti kilpailla tänä päivänä paikallisuuden ja tuoreuden lisäksi myös hinnalla.
Kahvikojujen äärellä pohditaan, edesauttoiko pankkiautomaatin poistuminen torin hiljenemistä. Myyjäkadon syyksi veikkaillaan toripaikkojen hintoja ja terveystarkastajien vaatimuksia. Vai voiko olla, että torikauppa on jäämässä menneisyyteen?
Kaupunkilaisten kohtauspaikka
Apulaiskaupunginjohtaja Tomi Suvanto uskoo, että torille tullaan ennen kaikkea tapaamaan muita ihmisiä ja hakemaan sosiaalista kontaktia. Ostoksia tehdään siinä samalla, jos tehdään.
– Ihmisten toimintatavat ja -ympäristö muuttuvat. Meitä seuraava sukupolvi ei nouse ylös aamukahdeksalta tai edes aamupäivällä. He eivät myöskään osta samoja tuotteita kuin me, hän toteaa.
– Omat lapseni heräävät kymmeneltä ja lähtevät jonnekin kavereidensa kanssa vasta iltapäivällä. Onko heille torilla mitään tarjolla vaikkapa kello 15 tai 17?
Tori on omalla tavallaan kaupunkilaisille olohuone. On ryhmiä, jotka ovat pitäneet yllä lauantaisten toritapaamisten perinnettä aina 70-luvulta lähtien.
Onhan siinä samalla mukaan tarttunut perunapussi ja nahkiainen jos toinenkin.
Katoaako tämä perinne väestön vanhenemisen myötä? Onko pystökaffe, tuore kala ja tuttavien tapaaminen tuleville sukupolville riittävä syy tulla torille, vai tarvitaanko jotakin muuta?
”Ihmisten toimintatavat ja -ympäristö muuttuvat. Meitä seuraava sukupolvi ei nouse ylös aamukahdeksalta tai edes aamupäivällä. Hei eivät myöskään osta samoja tuotteita kuin me.”
Apulaiskaupunginjohtaja Tomi Suvanto