Panelian pieni paratiisi

Til-tal-til-tal-tal-til-tal-til! Tiltaltti on todella nimensä veroinen, kun se lurittelee tunnussäettään kolmattakymmentä metriä korkean kuusivanhuksen latvassa.

Mikään varsinainen lehtolintu se ei ole, mutta sopii tähän maisemaan kuin nakutettu – onhan kyseessä isojen vastakohtien alue.

Saapastelu Panelian kylän keskustan liepeillä sijaitsevalle Maijalankalliolle tuottaa melkoisen yllätyksen ainakin ulkopaikkakuntalaiselle. Paikka on olemukseltaan hyvin kaukana kylänraitista.

Kyläläisille tämä kulma voi olla tuttu vuoden 1918 teloitusten muistokiven vuoksi, mutta luontokohteena se on voinut jäädä huomaamatta.

Käenkaali hehkuu

Katse maahan paljastaa heti, että nyt ollaan lehdossa.

Käenkaalin runsaus synkeiden kuusien alla on silmiinpistävää. Paikka paikoin herkkävartisia, valkeita kukkia ja ketunleipälehtiä levittäytyy kivien päällä melkein yhtenäisenä mattona.

Yhtä runsaana kukkii vielä valkovuokko, vaikka onkin jo väsymään päin. Sinivuokkokin kirjoo vielä tummaa maata. Toukokuun loppupuolella sen määrästä eivät kuitenkaan kerro kunnolla kukat, vaan lehdet.

Maasta kohti taivasta kiemurtelevia sanikkaisia on runsaasti, ja lehdosta kertovat myös sammalet.

Salaisuutena diabaasi

Lehto on satakunnalle tyypillisesti kallion ja pellon väliin, jyrkänteen pohjoispuolelle unohtunut kapea suikale.

Yllättävän komea, halkeillut jyrkänne on myös syy siihen, miksi lehto on olemassa: kiviaines on ravinteikasta valumavettä tuottavaa diabaasia.

Saman kivilajin varaan ovat muodostuneet esimerkiksi Lapin Simasalo ja Sorkan monet lehdot.

Tuomiviidakkoa

Maijalankalliolla voi ihastella kuivan lehdon kasvillisuuden lisäksi muhkeita tuulenkaatoja.

Isoja ja vähän pienempiä kuusia on romahtanut niille sijoilleen luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta ilahduttavan paljon. Kulkijalle se tarkoittaa kuitenkin sitä, että saappaansijaa ja reittiä joutuu välillä etsimään.

Kulku on paikoin vaikeaa myös toisesta, yhtä mukavasta syystä.

Taikinamarja, paatsama ja tuomi muodostavat nimittäin aika vaikeakulkuisia pikkuviidakoita. Muutaman viikon kuluttua vihreys on varmasti moninkertaista.

Nyt voi vain aavistella, miten voimakas tuomen tuoksu kulkijaa silloin odottaa.

Maijalankallio, Eura

  • Mikä: Pieni, kuiva lehto ja diabaasijyrkänne. Valtion maata, josta ollaan perustamassa luonnonsuojelualuetta.
  • Missä: Panelian kylän keskusta-alueella.
  • Karttalinkki: http://bit.ly/1IMfiiE
  • Mitä: Kevään ja kesän mittaan vaihtuvaa lehtolajistoa, mielenkiintoista puustoa ja halkeillutta kalliota.
  • Miten: Kohteeseen on hiukan hankala päästä joutumatta asuintalojen pihoille. Karttaa tutkailemalla ja maalaisjärjellä se kuitenkin onnistuu.

Reppu selkään Juttusarjassa löytöretkeillään29vähemmän tunnetuissa29luontokohteissa Rauman seudulla.