Rauman seudun asialla vuodesta 1905

Jarmo Virmavirta (oik) työskenteli Länsi-Suomen päätoimittajana 1990-luvun puolivälissä. Hänen seuraajakseen kutsuttiin kaupunkilehdissä kunnostautunut Pauli Uusi-Kilponen.
Jarmo Virmavirta (oik) työskenteli Länsi-Suomen päätoimittajana 1990-luvun puolivälissä. Hänen seuraajakseen kutsuttiin kaupunkilehdissä kunnostautunut Pauli Uusi-Kilponen. Kuva: Esa Urhonen

Länsi-Suomen ensimmäi-nen päätoimittaja oli Aaro Jalkanen. Savolaislähtöinen toimittaja vastasi lehden kokoamisesta 1905–1907. Sanomalehden perustajiin kuulunut seminaarinlehtori Kaarlo Franssila otti toimituksen vastuulleen, kun Jalkanen lähti jatkamaan opintojaan.

Franssila joutui luopumaan mielenkiintoisesta sivutyöstään, kun hänet valittiin Rauman seminaarin (OKL) johtajaksi 1911. Päätoimittajaksi nostettiin Teuvo Valanne. Kolmesti viikossa ilmestynyt lehti tukeutui avustajakaartiin, jonka rungon muodostivat seminaarilaiset ja maaseudun aktiivit.

Valanne siirtyi pian Aamulehden leipiin. Myöhemmin hänestä tuli kansanedustaja (kok). Länsi-Suomen ruoriin tarttui O.W.Kankaanranta, jonka kausi päättyi linjariitoihin ja potkuihin 1919.

Kuusipäiväinen lehti neljällä toimittajalla

Väinö Lahtosen päätoimittajakauden 1919–1932 puolivälissä Länsi-Suomi alkoi ilmestyä kuudesti viikossa. Sillä julkaisutahdilla lehti jatkoi aina vuoteen 1980 saakka. Kuusipäiväinen lehtikin punnerrettiin kasaan kolmen, neljän toimittajan tiimillä. Tämä oli mahdollista, koska lehti pysyi nelisivuisena vuosikymmeniä.

Rauman pormestari ja kansanedustaja Toivo Armas Aalto-Setälä oli lehden luottomies. Hän toimi Länsi-Suomen vastaavana toimittajana kolmeen otteeseen: 1932–1933, 1938 ja 1942. Tuuraajaa tarvittiin, kun Lahtosen jälkeen päätoimittajaksi tullut Olavi Kostia lähti 1935 Oriveden opiston johtajaksi.

Aalto-Setälän kaksi muuta tuurauspestiä tulivat eteen ikävällä tavalla. Päätoimittajat Lauri Lohi (1935–1938) ja Jaakko Koskela (1938–1942) kuolivat nuorina miehinä, vasta 44- ja 38-vuotiaana.

Seitsemäs päivä vasta vuonna 1980

Arvi Tapiola (1942–1955) oli ensimmäinen Länsi-Suomen päätoimittaja, joka ei osallistunut uutistyöhön. Tapiola jäi 67-vuotiaana eläkkeelle, kun lehden pääomistajaksi tullut Olavi Marva halusi nuoremman miehen kehittämään sanomalehteä.

Marvan valinta oli Kauko Vahe, joka viihtyikin lehden päätoimittajana 25 vuotta ja melkein yhtä pitkään myös toimitusjohtajana. Vahesta tuli myös Länsi-Suomen osakas. Eläkeläisenä hän jatkoi yhtiön hallituksessa. Vahen pitkä ura lehtitalossa päättyi ikävästi riitoihin. Vahe myi osakkeensa Satakunnan Kansalle vuoden 1985 nurkanvaltausyrityksessä. Osakkeet ostettiin takaisin Raumalle.

Matti Nurmi aloitti päätoimittajana 1980, jolloin Länsi-Suomesta tuli seitsemänpäiväinen täyden palvelun sanomalehti. Sivumäärää lisättiin nykytasolle, peruslehdessä 16-24 sivua, ja toimittajia palkattiin lisää. Nurmen kaudella tietokoneet tulivat toimitukseen ja värikuvat yleistyivät lehden sivuilla. Länsi-Suomi perusti ilmaislehden ja paikallisradion.

Lama katkaisi pitkän nousun

Mikko Uola otti vetovastuun toimituksesta 1989. Häntä päätoimittajana seurasi Jyrki Niittyranta, joka luotsasi toimitusta 1990-luvun lamavuosina. Toimituksen oli muutettava huonommiksi koettuihin tiloihin ja aluetoimitukset suljettiin.

– Säästöt eivät voineet olla vaikuttamatta toimituksen ilmapiiriin. Hyvää lehteä silti tehtiin ja sivumäärät pyrittiin pitämään entisellään, kertoo Niittyranta.

Tulevaisuudenkuvaa leimaavat printtilehden levikin lasku, digitalisaatio ja ilmoitusmyynnin kehitys.

– Epäilemättä lehdetkin pääsevät vielä jaloilleen, mutta todennäköisesti se tapahtuu tavalla, joka oraakkelimaisesti sanottuna jää nähtäväksi. Printtimedia ei ole kuolemassa, mutta eipä ole digimediakaan vielä läheskään valmis, sanoo Niittyranta.

Konsultista päätoimittajaksi

Jarmo Virmavirta pestattiin vuonna 1994 konsultiksi tutkimaan, mihin suuntaan lehteä pitäisi kehittää.

– Tein työn ja Pekka Marva kysyi, etkö voisi tulla sitten tekemään, mitä suositat. En ollut niin ajatellut, mutta neuvottelujen jälkeen löydettiin yhteiset raamit. Tärkein asia oli toimituksen itsetunnon palauttaminen. Se on hyvän lehden tekemisen keskeisin elementti. Minulta oli samasta asetelmasta kokemusta Turun Sanomista ja Ylen uutisista. Arvelen, että onnistuimme siinä kohtuullisesti. Länsi-Suomen toimituksessa alettiin uskoa, että meillä on annettavaa Raumalle, kertoo Virmavirta.

Suunta on lehteen ilman paperia. Siinä kehityksessä Länsi-Suomi on Virmavirran mielestä hyvin mukana.

– Länsi-Suomen vahvuus, mutta myös ongelma, on rajallinen levikkialue. Vahvuus se on sikäli, että vahva alueellinen uutiskattavuus pysyy keskiössä. Siinä verkkotoiminta on jopa avuksi, mutta paperilehti on kivijalka. Yleinen uutistoiminta, jota isommat lehdet ja radiot harrastavat, samankaltaistuu ja keskittyy suurempiin kokonaisuuksiin. Lukijoille merkitystä on sillä, mitä lähellä tapahtuu. Ja keitä siellä toimii. Siinä se vahvuus on. Jos se huolehditaan, kyllä on tulevaisuuttakin, arvioi Virmavirta.

Digipalvelut paperin rinnalle

Virmavirran kaudella Länsi-Suomi osti kovan kilpailijansa Uuden Rauman 1995. Kaupunkilehdessä kyntensä näyttänyt Pauli Uusi-Kilponen kutsuttiin vuotta myöhemmin Länsi-Suomen päätoimittajaksi. Hän toimi myös lehden toimitusjohtajana vuoden 2007 loppuun saakka.

Mikko Honkalan päätoimittajuus jäi vuonna 2008 lyhyeksi. Pasi Katajamäki sen sijaan veti toimitusta pitkään. Hänen kaudellaan Länsi-Suomi otti päättäväisiä askelia digitaalisen tulevaisuuden suuntaan.

Nykyinen sisältöjohtaja Kaija Ulmanen toimi vt. päätoimittajana puolisen vuotta. Vime toukokuussa Janne Rantanen nimitettiin vastaavaksi päätoimittajaksi. Toimenkuva eroaa edeltäjistä, sillä Rantanen kirjoittaa juttuja käytännössä päivittäin.

”Tärkein asia oli toimituksen itsetunnon palauttaminen. Se on hyvän lehden tekemisen keskeisin elementti.”

” Lukijoille merkitystä on sillä, mitä lähellä tapahtuu. Ja keitä siellä toimii. Siinä se vahvuus on. Jos se huolehditaan, kyllä on tulevaisuuttakin.”

Jarmo Virmavirta