Räyhäkkäät mutta sympaattiset Rosvolat

Porin Teatterin Me Rosvolat on toteutettu näyttävästi. Kaapattua Vilja-tyttöä esittää Mira Rastas ja rosvopäällikköä Teemu Niemelä.
Porin Teatterin Me Rosvolat on toteutettu näyttävästi. Kaapattua Vilja-tyttöä esittää Mira Rastas ja rosvopäällikköä Teemu Niemelä. Kuva: Janne Alhonpää

Me Rosvolat

  • Siri Kolun romaanista dramatisoinut
  • Ohjaus Patrik Drake
  • Lavastus Teemu Loikas
  • Puvustus Taru Liipola
  • Rooleissa mm. Mira Rastas, Teemu Niemelä, Mirva Tolppanen, Oskari Penttilä, Heidi Rantakeisu, Hannu Müller
  • Ensi-ilta Porin Teatterin isolla näyttämöllä 17.2.

Siri Kolun Finlandia-palkittu Me Rosvolat -romaani on menestystarina, joka on sittemmin nähty myös elokuvana ja näyttämöllä.

Porin Teatterissa nähdään äänekäs ja värikäs toteutus Kolun tarinasta, jossa Rosvoloiden rosvoperhe nappaa mukaansa 10-vuotiaan Vilja-tytön (Mira Rastas).

Alkusäikähdyksestään selvittyään tyttö huomaakin viihtyvänsä hyvin yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytyneessä persoonallisessa perheessä, jonka muodostavat asemastaan rosvopäällikkönä tarkka isä, Hurja-Kaarlo (Teemu Niemelä), katraan koossa pitävä äiti Hilda (Heidi Rantakeisu), pehmo poika Kalle (Oskari Penttilä) ja räyhäkäs isosisko Hele (Mirva Tolppanen) ja Kaarlon oikea käsi Kulta-Pete (Hannu Müller).

Kolun teksti on hauskan anarkistinen. Mustalla rosvopakullaan maita ja mantuja kaahailevat Rosvolat naureskelevat veronmaksajille ja pitävät parhaimpana saaliinaan porvareita, jotka ajelevat kesämökeilleen autot täynnä ruokaa ja irtokarkkia.

Hauska piikki on myös rosvoyhteisön kesäjuhlien nimeäminen verkostomarkkinoijien kesätapaamiseksi.

Silti näytelmä korostaa tärkeitä arvoja, kuten perheen merkitystä ja kaikkien sen jäsenten kuulluksi tulemista. Omaan perheeseensä kyllästynyt Viljakin lopulta ymmärtää, että paras paikka on oma perhe ja oma koti.

Ohjaaja Patrik Drake on mieltynyt näyttäviin ja äänekkäisiin kohtauksiin, ja osassa musiikki ja yleinen härdelli syö hieman dialogia. Lahdesta lainattu rosvoauto häikäisevine valoineen vie odotetusti katsojien huomion ja liukas pakomatka kesäjuhlilta toteutetaan hengästyttävällä tempolla. Pakolliset pierunaurutkin kuuluvat pakettiin.

Onneksi tekstistä löytyy vastapainoksi myös suvantokohtia.

Maarit Anttila