Loukkaantuminen juhlaottelussa, omien seremonioiden seuraaminen keppien varassa, pitkä tauko peleistä.
Sydäntalvi kuntopyörän selässä, kun muut taistelivat pisteistä kaukalossa.
Ahdistus siitä, ettei kapteenina pysty johtamaan tai auttamaan joukkuetta, kun sillä on vaikeaa.
Ilkka Mikkola on kahdeksan Suomen mestaruuden mies ja nuorten maailmanmestari. Hän on pelannut upean uran, mutta kuluvaan talveen on mahtunut paljon tuskaa.
Tuuletus kohti omaa vaihtoaitiota Vaasan Kuparisaaren hallissa kuvasi jotain muuta. Siinä vapautui raju määrä energiaa.
Mikkola ampui Lukon toisen maalin vierasottelussa Sportia vastaan. Se vei raumalaiset pelissä ensimmäistä kertaa johtoon. Antoi uskoa, antoi tilaa hengittää.
– Ei noita maaleja liian usein pääse lämimään. Teki hyvää, Mikkola myönsi pelin jälkeen.
Osuma oli hänelle kauden toinen.
Pakit penkillä analysoivat, Niskala kävi toteuttamassa
Johto ei kestänyt, vaan Sport tasoitti vielä samassa erässä. Sitkeän vääntämisen jälkeen pisteiden lopullinen jakosuhde ratkaistiin vasta voittomaalikilpailussa, jonka ainut onnistuja oli Janne Niskala.
Hänen napakka laukauksensa ohitti maalivahti Mika Järvisen ja sinetöi Lukolle 3–4 (1–0, 1–2, 1–1, 0–0, 0–1) -voiton.
– Siellä oli tänään rankkareissa tilaa vasemmassa yläkulmassa. Pakit penkillä analysoivat, minne pitää vetää. ”Nikke” sitten kävi vetämässä sinne, Mikkola kertasi.
– Joku muu pakki olisi saattanut ampua tolppaan, ohi tai vaikka yli. ”Nikke” ampui sisään.
Voitto nosti Lukon pitkästä aikaa kuuden parhaan joukkoon sarjataulukossa eli kiinni suoraan pudotuspelipaikkaan.
Samalla se kasvatti raumalaisten tämän kalenterivuoden pisimmän voittoputken neljän ottelun mittaiseksi.
– Putkesta putkeen. Pisteitä me tarvitsemme koko ajan, Mikkola muistutti.
Kun vain luulee olevansa valmis
Niitä toki tarvitsi myös Sport, joka jahtaa Ässiä kamppailussa viimeisestä säälipleijaripaikasta.
Lukko taas vääntää lähinnä TPS:ää vastaan kuudennesta sijasta.
Tiistain ottelun avauserän perusteella vaasalaisten pistenälkä on paljon kovempi.
– Ehkä me ensimmäisessä erässä katselimme, miten se Sport tulee. Ei kumpikaan saanut mitään älyttömiä maalintekopaikkoja, mutta emme olleet valmiita tekemään töitä, Mikkola totesi.
Milloin sitten, jos ei nyt? Käsillä oli kauden seitsemänneksi viimeistä runkosarjaottelua ja käynnissä taistelu pudotuspeliasetelmista.
– Nämä ovat näitä pelillisiä asioita. Sitä luulee olevansa valmis, mutta ei olekaan. Sitten pitää ruveta kiristämään. Näinhän se menee, Mikkola vastasi.
– Olisimme me voineet voittaa tavallisellakin peliajalla. Taisteluvoitto tämä oli, hän lisäsi.
”Siellä oli tänään rankkareissa tilaa vasemmassa yläkulmassa. Pakit penkillä analysoivat, minne pitää vetää.”
Ilkka Mikkola
”Neuvottelen nyt Vancouver Canucksin kanssa.”
Filip Riska
Töyhtöhyyppä merkki panosten kasvamisesta
Vaasa
Kimmo Mäkeläinen, Länsi-Suomi
– Töyhtöhyyppä nähtiin eilen. Oli tullut Suomeen, kuukautta liian aikaisin tosin. Se on kuitenkin merkki siitä, että panokset ovat sitä, mitä runkosarjassa voi vain olla.
Risto Dufvan avauspuheenvuoro Lukon ja Sportin välisen ottelun lehdistötilaisuudessa sai monen kuulijan hymähtämään. Se sisälsi kuitenkin oleellisen ajatuksen.
Kelit alkavat hiljalleen olla keväiset, ja kotimaisen liigan runkosarja alkaa olla paketissa.
Osa joukkueista on jo asemansa sinetöinyt, mutta osa joutuu niistä taistelemaan. Sekä Lukolla että Sportilla on vielä paljon panosta tulevissa peleissä.
Kaiken lisäksi on täysin mahdollista, että tiistaina Kuparisaaressa yhteen iskeneet joukkueet kohtaisivat uudelleen heti ensimmäisessä pudotuspelivaiheessa.
Vaasa tai Vancouver, eroako tuossa sitten
Lukon jatkoaikavoitto vaikutti olevan tulos, joka tyydytti molempien joukkueiden pelaajia. Pelin jälkeisissä haastatteluissa Lukon Filip Riska oli kuin kotonaan, kun hän sai puhua ruotsia.
Koti Kuparisaaresta on hänelle taas tulossakin, vaikka Sport-siirrosta ei luonnollisesti kommenttia herunutkaan.
– Neuvottelen nyt Vancouver Canucksin kanssa, Riska letkautti.
Kaukalossakin nähtiin hyvähenkisiä kohtaamisia. Vaasassa molemmat joukkueet poistuvat jäältä samasta luukusta, ja toisen erän päätteeksi Dufva ja Sportin partasuu Tuomas Vänttinen juttelivat pitkään hymyssä suin.
Dufvan ilme olisi tosin saattanut olla toisenlainenkin, sillä vain hetkeä aiemmin Mikko Pukka oli pommittanut Sportin tasoihin.
– Meidän kannaltamme oli mielenkiintoista nähdä, miten tuollaiseen pukukoppimaaliin reagoidaan. Joukkueen reaktio oli onneksi oikea, Dufva totesi.
Asplundille maali ja dopingtesti
Sport tosin meni päätöserän alussa johtoon Erik Riskan ylivoimamaalilla, mutta Turo Asplund toi Lukon väkisin tasoihin. Sentterin suoritus oli niin vahva, että hänet palkittiin pelin jälkeen dopingtestillä.
Jossiteltavaa Lukko sai kolmannen erän lopun tilanteesta, kun Sportin Esa Lehikoinen kauhoi kiekon käteensä maalivahdin alueella.
Tilanne jäi huomaamatta lähes kaikilta muilta paitsi mailoineen tilanteessa olleelta Olavi Vauhkoselta. Hallin mediakuution hidastus vedettiin nopeasti harmaaksi, kun se paljasti, mitä tilanteessa oikeasti tapahtui.
– No comments, vastasi Dufva kysymykseen tilanteesta.
– Tai varmaan tuomarit saavat palautteensa asianmukaisia kanavia myöten.
No, entä missä sen töyhtöhyypän näit?
– Helsingin Sanomista minä siitä luin. Minä en näe töyhtöjä edes peilistä, Dufva lohkaisi.