Vesiurheilu vie mennessään

Näin helppoa se on! Poroholma Wake Parkin kaapeliradalla voi viilettää parhaimmillaan 40 kilometrin tuntivauhtia. Kuva: Esa UrhonenKesäkuun alussa Otanlahdessa ei vielä ollut lähtölaituria. Kaapeli vetää lautailijan jaloilleen myös istuma-asennosta. Kuva: Esa UrhonenJa näin sitä mennään! Pidä käsivarret koukussa ja lähellä kylkiä, polvet notkeina ja nojaa kevyesti taaksepäin. Tasapaino on plussaa! Kuva: Esa UrhonenLautailuvarusteisiin kuuluvat laudan lisäksi pakolliset kypärä ja kelluntaliivi. Märkäpuvun saa käyttöönsä halutessaan. Kuva: Esa Urhonen

Rauman tuorein vesipetoja houkutteleva uutuus, Poroholma Wake Park, avattiin yleisölle kesäkuun alussa. Otanlahteen pystytetty sähkömoottoroitu kaapelirata mahdollistaa vesihiihdon ja lautailun parhaimmillaan 40 kilometrin tuntivauhtia.

Ensikertalaisten ei tarvitse arastella, sillä konetta käyttävät ratamiehet opastavat aloittelijoita uuden lajin pariin ja säätelevät kaapeliradan nopeutta lautailijan tason ja toiveiden mukaan.

Erillistä välinevuokraa ei ole, vaan kaikki tarvittava sisältyy lipun hintaan.

Kelluntaliivi ja kypärä ovat pakollisia kaikille vesihiihtäjille ja lautailijoille. Märkäpuvunkin saa käyttöönsä niin halutessaan.

Än, yy, tee, NYT!

Laudan kanssa lähtö tapahtuu normaalisti laiturilta joko istuma-asennosta tai seisten, jolloin kaapelin kiristyessä laiturilta hypätään laudan kanssa veteen kaapelin vetoa myötäillen.

Lähtönykäisyä voi odotella myös matalassa rantavedessä istuen tai vedessä kelluen.

Oikeanlaiseen asentoon kannattaa kiinnittää huomiota, jotta ei lautaillessa lentäisi nenilleen.

Käsivarret pidetään koukussa ja lähellä kylkiä, polvet notkeina ja kroppa hieman taaksepäin nojalla.

Käänny tai vajoa

Haasteellisinta kaapelilautailussa ei suinkaan ole suoralla radalla pystyssä pysyminen, vaan radan molemmissa päissä tehtävä täyskäännös.

Kaapeli on pidettävä mahdollisimman kireänä koko käännöksen ajan, sillä kaapelin päästessä löysäksi lautailijan vauhti hidastuu huomattavasti ja saattaa jopa pysähtyä kokonaan. Vauhdin pysähtyessä lautailija vajoaa veteen.

Kaapelin löystymisen voi välttää tekemällä käännöksen mahdollisimman loivana. Myös kallistuminen takakantille auttaa pitämään vetovaijerin kireänä.

Jos vauhti kuitenkin pysähtyy, ratamies pysäyttää koneen ja odottaa, kunnes lautailija on valmiina uuteen yritykseen.

Entä jos kaadun?

Kaapeliradalla ei tarvitse hätääntyä, vaikka kaatuisi tai vetoköysi karkaisi kesken matkan.

Kaatumisen jälkeen asetutaan kellumaan selälleen nenä menosuuntaan, nostetaan jalat pinnalle, otetaan kapula kauniiseen käteen ja odotetaan, että kaapeli nykäisee lautailijan pystyyn. Muista koukistaa käsiä ja jalkoja, niin lähtö sujuu sulavammin.

Ja taas mennään!

Tehokasta treeniä

Radalla viilettäviä lautailijoita katsellessa voi saada vaikutelman kevyestä ja helposta lajista. Kaapelilautailu on äärettömän hauskaa – ja myös äärettömän tehokasta.

Laudalla tasapainoilun oppii nopeasti, erityisesti jos on aikaisempaa kokemusta lumi- tai rullalautailusta. Kaatuminen ei haittaa hiukkaakaan, sillä kuten vanha sanontakin sanoo, sen kesä kuivaa minkä kasteleekin.

Kaatumisen jälkeinen lähtö kellunta-asennosta, varsinkin jos se on tehtävä usein, käy kunnon tehotreenistä. Varaudu siis ensimmäisen lautailukertasi jälkeen kipeytyneisiin lihaksiin ja takuuvarmaan vesiurheiluriippuvuuteen.

Kun lautailu alkaa tuntua lastenleikiltä, voi itsensä haastaa viime viikonloppuna kaapeliradan varteen ilmestyneessä hyppyrissä temppuillen.

Hauskuus ei suinkaan rajoitu kesään, vaan talvisäiden salliessa kaapeliradalla voi hurjastella vaikkapa laskettelusuksilla, lumilaudalla tai pulkalla.