70 vuotta täyttäneelle Teuvo Hallasalolle ei ole aika käynyt pitkäksi eläkkeellä – intohimoinen Lukko-mies ei ole ikinä nähnyt seuraa niin hyvässä jamassa kuin nyt

Teuvo Hallasalo sai toriparlamentin tutuiltaan syntymäpäivälahjaksi Raikke Lehtosen piirrustuksen. Sankari ajamassa harjan kanssa naakkoja tiehensä lienee jonkinlainen sisäpiiritarina.

Elettiin 1950- ja 60-luvun taitetta, kun Teuvo Hallasalo sai Syvärauman koulusta vapaaliput Lukon peliin. Ulkojäillä, Repolan kentällä syntyi side, joka on kestänyt läpi Hallasalon elämän.

- Ei tämä harrastus ja mielenkiinto ole vieläkään mihinkään kadonnut, vaikeaa on edelleen olla Lukon pelistä pois. Lukon kautta olen saanut niin paljon esimerkiksi ystäviä, että kyllä se iso osa elämää on ollut, Hallasalo kuvailee.

Kun Hallasalo täytti lauantaina 70 vuotta, ystävien lisäksi monien muistajien joukossa oli myös Lukko.

Ehtihän Hallasalo työskennellä lähellä seuraa Äijänsuon kentänhoitajana yli 20 vuotta, ennen kuin eläköityi kuutisen vuotta sitten.

Hallasalon mittariin paukahti samalla karanteeni-ikä, 70 vuotta. Aktiivinen eläkeläinen ei aio kuitenkaan linnoittautua kotiinsa, vaan yrittää pitää kiinni rutiineistaan turvavälejä ja muita rajoituksia kunnioittaen.

- Ei ole käynyt eläkkeellä aika pitkäksi, eikä ole jääty sohvaperunaksi. Torilla ja Syvärauman rantakioskilla tulee käytyä usein kahvittelemassa kaverien kanssa. Viihdyn lisäksi veneellä ja yritän pitää kunnostakin huolta. Pyöräiltyä tulee paljon ja Pyytjärvi kierrettyä pari kolme kertaa viikossa, Hallasalo kertoo.

Kahvituokioilla on puhuttu nyt jonkin verran esimerkiksi politiikasta ja koronaviruksesta, mutta kyllä ykkösaihe on urheilu ja varsinkin jääkiekko. Monipuolisesti urheilua seuraava Hallasalo on Raumalla tuttu näky myös jalkapallo- ja pesäpallokatsomoissa, mutta:

- Kyllä se Lukko torikaffeella vaan aika kova sana on. Pitää puida, kuka tulee ja kuka lähtee, Hallasalo naurahtaa.

Lukon nykyjoukkueesta ja -tilasta Hallasalolla on selvä näkemys.

- Kyllä me vielä ainakin yksi pakki tarvitaan, se on selvä juttu. Ja kyllä maar yksi laiturikin hyvä olisi. Vähän pienemmällä porukalla joudutaan varmaan lähtemään kauteen tämän koronan takia, mutta se on sama kaikille.

"Nyt seura ja pelaajapolitiikka on siinä mallissa kuin aikoja sitten olisi täytynyt olla. On tässä ollut hullua aikaa olla hallilla hommissa, jäähdytyslaite olisi pitänyt hallinoven saranoihin asentaa, sitä tahtia äijiä on tullut ja mennyt."

Rakasta Lukkoa käsitellään toriparlamentissa tarvittaessa tiukoinkin sanakääntein, mutta viime aikoina siihen ei ole ollut tarvetta. Hallasalo sanoo arvostavansa, että toimitusjohtaja Timo Rajala on jo kolmisen vuotta vieraillut torikaffeella kuuntelemassa kannattajien mietteitä.

Varsinkin Kalle Sahlstedtin ja Pekka Virran työ saa Hallasalolta suitsutusta. Virta aloitti Lukon päävalmentajana vuonna 2017, Sahlstedt urheilujohtajana virallisesti vuonna 2018.

- Sinä aikana mitä minä olen Lukkoa seurannut, niin Kallen tulon jälkeen homma järkeistyi ensimmäisen kerran. Tietysti näillä miljoonilla olisi pitänyt mitaleita vähän enemmänkin saada, mutta nyt seura ja pelaajapolitiikka on siinä mallissa kuin aikoja sitten olisi täytynyt olla. On tässä ollut hullua aikaa olla hallilla hommissa, jäähdytyslaite olisi pitänyt hallinoven saranoihin asentaa, sitä tahtia äijiä on tullut ja mennyt, Hallasalo täräyttää.

Lukko on voittanut yhteensä kymmenen miesten SM-mitalia. Hallasalo oli paikalla, kun Raumalla juhlittiin niistä kirkkainta, mestaruutta vuonna 1963.

Hallasalo uskoo, että tänä keväänä Lukolla olisi ollut mahdollisuus toistaa temppu, mutta koronavirus päätti tunnetusti kauden ennen pudotuspelejä.

- Aika monta mestaria tällä hetkellä tietysti on, mutta olen sitä mieltä, että loppuottelussa Lukko olisi ollut ja ainakin mitali olisi otettu. Oli se niin hyvä joukkue, tuollaista menoa en ole nähnyt koskaan. Leijonien MM-kulta ja HPK:n mestaruus ovat hyviä esimerkkejä, että nimettömämpikin joukkue voi pärjätä, kunhan joukkuehenki on kunnossa. Sen näki, että Lukolla oli sekin puoli nyt tänä keväänä kunnossa.

23 vuoden aikana kentänhoitajan työssään Hallasalo ehti nähdä monenlaisia joukkueita, pelaajia ja valmentajia. Osaan heistä mies pitää yhteyttä edelleen, esimerkiksi Ville Vahalahti lähetti syntymäpäiväonnittelut, Janne Grönvall antoi lahjankin ja Ville Nieminen kuuluu edelleen toriparlamentin eurojackpot-porukkaan.

- Se oli urheiluäijän toiveammatti. Sai seurata urheilua ja tutustua moneen vanhaan pelimieheen. Olen nähnyt ja kuullut paljon sellaistakin, mitä ei parane pistää lehteen alkuunkaan, Hallasalo naurahtaa.

Painokelpoiseksi mieleen on jäänyt yhteensattuma vuodelta 1996, jolloin tshekkivalmentaja Vaclav Sykora oli juuri lähtenyt Lukosta. Kenttämiesten toimistossa havaittiin valmentajakopin olevan tyhjä ja spekuloitiin kuumeisesti, kuka tulisi Sykoran tilalle.

- Meille tuli mieleen, että Pentti Matikainenhan oli vapaana. Kun siitä sitten lähdettiin ja olin vetäisemässä alumiiniovea auki, niin arvaapas kuka siellä oven takana oli. ”Föönihän” se siellä puhalsi.

Ville Vahalahti on Teuvo Hallasalon mielestä yksi parhaita ja hienoimpia Lukossa pelanneita pelaajia. Kuva: Elmeri Elo

Hallasalon top5: Unohtumattomimmat Lukon pelaajat

  • Matti Keinonen: ”Mölli täytyy aina mainita, kyllä ne piruetit niin kovan vaikutuksen tekivät. Luistelu kävi hyvin silmiin, koska eihän siihen aikaan ollut toista sellaista kieruttajaa, jos on ollut jälkeenkään. Jos oikein muistan, niin Mölli loukkasi vuoden 1963 ratkaisuottelussa, mutta tuli vielä takaisin ratkaisemaan mestaruutta. Se oli melkoinen sisunäyte.”
     
  • Esa Keskinen: ”Essi oli luonteeltaan ihan ehdoton, vaatimaton hieno kaveri. Mikään himotreenaaja hän ei kyllä ollut. Reidet olivat niin paksut, että ne olisivat hinkanneet juoksulenkillä verille, mutta eipä niiltä juoksijoilta toisaalta samanlaisia lättysyöttöjä näkynyt.”
     
  • Kimmo Rintanen: ”Lukon vuonna 1973 syntyneiden ikäluokassa oli kovia poikia vaikka kuinka, kuten Pasi Saarela, Janne Grönvall, Kalle Sahlstedt, Marko Keskinen… Valmensin, tai enemminkin peluutin heitä jalkapallossa yhden vuoden RKV:n B-junnuissa. Vaikeaa on ylipäätänsä ketään tällaiselle listalle nostaa ylitse muiden, mutta jos tästä nyt joku pitäisi sanoa, niin Rintsi teki aika kovan uran Sveitsissä.”
     
  • Joni Lehto: ”Oikein hieno kaveri. Ja se hirmuinen lämäri. Olin töissäkin, kun Joni loukkasi jalkansa silloin 1995. Se oli joukkueenkin kannalta paha paikka, sillä kasassa oli hyvä porukka ja Jonin myötä lähti paljon tulivoimaa. Jonista on jäänyt mieleen myös, että kävimme paljon yhdessä syömässä. Silloin oli sellainen ravintola kuin Jalmari, josta sai torstaisin hyviä lättyjä, mutta me pääsimme syömään niitä jo etukäteen keskiviikkona. Aika moni pelaaja kävi silloin myös Lukko-bingossa, Joni oli kova pelaamaan sitäkin.”
     
  • Ville Vahalahti: ”Vaha oli loistava pelaaja, mutta myös mahtava ihminen. Vaikka Ville teki aina paljon pisteitä, ei hän pelannut itselleen. Hän oli ennenkaikkea joukkuepelaaja, jolla oli älyä. Se näkyi esimerkiksi ylivoimassa, joka meni muutamankin kerran aivan sököksi Villen loukkaannuttua. Kävimme hänen perheensä kanssa silloin esimerkiksi paatilla saaressa ja olen myöhemmin käynyt Kaarinassa katsomassa hänen uutta torppaansa.”

Lisää aiheesta

Vielä yksi kausi Äijänsuon nurkissa