Aake hyppäsi höpöttämään sivurajan toiselle puolelle – yllättävä heitto hallin nurkilla sai Pallo-Iirojen pitkäaikaisen pelaajan lähtemään naisten joukkueen valmentajaksi

Valmentaminen on napannut Aake Rapalan nopeasti pauloihinsa. Pelaamiseen hän ei tuntenut enää samanlaista paloa.

| Päivitetty

Joskus valmentajaksi päätyminen voi olla pienestä kiinni. Aake Rapala talsi muina miehinä Äijänsuon nurkilla, kun hänestä tuli sattumalta Pallo-Iirojen naisten joukkueen valmentaja. Kysymyksen esitti naisten päävalmentaja Iiro Koivula, joka oli juuri maanittelemassa apumiehekseen aiemmin Iirojen miehissä pelannut ja valmentanutta, nykyään FC Rauman junioreissa vaikuttavaa Sami Vahantoa.

– Mikset kysy Rapalaa? Vahanto tokaisi.

Koivula kysyi, Rapala vastasi tahdon. Hän oli hiljaa mielessään jo pohdiskellutkin valmentamista sen jälkeen, kun päätti pelinsä Iirojen miesten edustusjoukkueessa viime kauteen. Rapala puhuu valmentamisesta silmät kiiluen.

– Miten sen sanoisi, yllättävän nopeasti valmentaminen on napannut pauloihinsa. Ehkä se kertoo parhaiten, että sanoin ensin käyväni kerran viikossa, mutta ei tässä montaa treeniä ole kahden kuukauden aikana väliin jäänyt, Rapala hihkuu.

Vuonna 1994 syntynyt Rapala ehti pelata Iiroissa parikymmentä vuotta. Edustusjoukkueessa hän debytoi Kakkosessa vuonna 2013. Pelaamisesta hän ei puhu enää aivan yhtä innostuen.

– Eivät pelit välttämättä ole pelattu, mutta välivuosi on nyt ainakin hyvä. Tuli niin kauan oltua samassa ympäristössä, ettei tuntunut enää oikealta jatkaa, Rapala perustelee.

Tasosta riippumatta jalkapallosta tulee monelle elämäntapa, kun harjoitukset rytmittävät päiviä ja pukukopissa tulee nähtyä automaattisesti kavereita. Oven sulkeminen voi olla elämässä suurikin muutos ja vaikea päätös, mutta Rapalan kohdalla se ehti kypsyä niin kauan, että putosi lopulta melko helpolla.

– Yllättäen viime kauden jälkeen tuli aika nopeasti sellainen olo, että en jatka ainakaan tänä vuonna. Mietin sitä kyllä vielä jonkun aikaa, mutta sellaista oloa ei enää tullut, että kaipaisi takaisin.

Kysymys uran parhaista muistosta hämmentää Rapalan.

– En ole muuten sitä tuolla tavalla miettinyt, että ura olisi loppu ja muistot siinä. Kaksi maalia silloisen sarjakärjen VIFK:n verkkoon ja 1–2-vierasvoitto isän 50-vuotissyntymäpäivänä on taidettu ennenkin lehdessä mainita.

Siellä Rapala nyt kuitenkin jälleen käy louskuttelemassa leukojaan, pukukopilla Äijänsuolla. Entisen keskikenttäpelurin mukaan apuvalmentajan roolissa on jollakin tavalla kevyempi tulla harjoituksiin kuin pelaajana.

– Jotenkin valmentajana pystyy antamaan treeneissä paljon enemmän silloinkin, kun on se raskas päivä töissä takana. Ei haittaa, vaikka jalkoja painaa, Rapala sanoo.

”En olisi ikinä uskonut, miten tämä tempaa mukaansa. Olen koko pelin suu auki.”

Rapala pysyi jo itse pelatessaan hyvin perillä Pallo-Iirojen naisten otteista, sillä hän on seurustellut pitkään naisten joukkueen topparin Saara Laaksosen kanssa. Jalkapallosta puhutaan kotona nyt kuulemma jopa enemmän kuin aikaisemmin, mutta Rapalan mukaan parisuhde ei häntä takaisin Äijänsuolle houkutellut.

– Iiro tässä on se suurempi syy. Hän on valmentanut minua junnuissa ja miehissä kakkosvalmentajana, joten siksi oli helppo hypätä mukaan. Toki se on kiva, kun Saarakin pelaa,

Aake Rapala hommissa kentän puolella cupin ottelussa PKKU:ta vastaan vuonna 2017. Kuva: Juha Sinisalo

Rapala kuvailee roolinsa joukkueessa olevan hengenluoja, ei mikään taktikko.

– Yritän saada naisista aina 100 prosenttia irti tsemppaamalla ja nostamalla vaatimustasoa, ettei tyydytä liian helppoihin suorituksiin. Annan positiivista palautetta, mutta myös kritiikkiä, jos on tarve.

Hirveästi Rapalan ei tarvitse ruoskia, sillä hän vaikuttunut naisten voitontahdosta.

– En voi liikaa korostaa, kuinka voitontahtoinen, työtelias ja yhtenäinen joukkue tämä on. Siitä olin eniten yllättänyt, kuinka järkyttävä nälkä naisilla on voittaa.

Valmentajana hän on tietenkin vihreä, kun hyppäsi sivurajan toiselle puolelle vasta muutama kuukausi sitten.

– Ammennan sieltä omalta peliuralta niin junnu- kuin aikuispuolelta opittuja tietoja. Sieltä yritän löytää omaan pelifilosofiaan parhaita oppeja. Harmi kun ei tullut kerättyä peliuran aikana harjoitteita ylös johonkin muistivihkoon – niitä olisi melkoinen määrä.

Perspektiivi kentän laidalla on kuitenkin täysin erilainen kuin kentän keskellä.

– Yksityiskohdat ovat nousseet paljon tärkeämpään rooliin. Esimerkiksi sillä on paljon enemmän merkitystä, miten joku on sijoittunut kuin pelaajana ajattelin.

Rapalan tyyli valmentajana on yrittää aktiivisesti vaikuttaa yksityiskohtiin, ei istua vaihtokopin syövereissä tarkkailemassa.

– En olisi ikinä uskonut, miten tämä tempaa mukaansa. Olen koko pelin suu auki.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut