Niklas Vähä-Ettala, 35, on harrastanut moottoroituja kulkupelejä jo pienestä pitäen. Kodisjoelta kotoisin oleva ja kylässä edelleen asuva Vähä-Ettala kertoo, että pärisevät ajopelit kiinnostivat lapsena monia.
– Maalta kun on kotoisin, niin täällä ne ovat kiinnostaneet vähän kaikkia. Mopoja ja mönkijöitä on ollut jo pienenä, ja autollakin ajettiin pikkupoikana, Vähä-Ettala muistelee.
Pikku hiljaa Vähä-Ettala kiinnostui yhdysvaltalaisista menopeleistä. Kiinnostus on kulkenut myös suvussa.
Jo Niklaksen edesmennyt isä harrasti autoja. Velipoika ja serkutkin ovat harrastanneet harrikoita ja amerikanrautoja.
Parikymppisenä Niklas Vähä-Ettala osti ensimmäisen amerikanrautansa, Chevrolet Chevy Vanin.
– Siinä vaiheessa armeijan jälkeen oli aikaa, ja työelämässäkin olin ollut sen verran, että rahaakin alkoi olla.
Ensimmäisen hankinnan jälkeen Vähä-Ettalalla on ollut kymmeniä yhdysvaltalaisia autoja ja moottoripyöriä.
– Nuorempana ennen perheen perustamista oli aikaa vähän rakennella ja kunnostella. Silloin hankin paljonkin autoja, jotka vaativat pientä kunnostusta ja laittoa.
Vähä-Ettala toteaa, että amerikanrautaharrastus ei ole ollut rahanhukkaa – ehkä jopa päinvastoin.
– Sanoisin, että suurin osa autoista säilyttää hintansa erinomaisesti.
Niklaksen viisihenkisessä perheessä käyttöautotkin ovat ”letukoita” eli Chevroleteja. Lisäksi Vähä-Ettaloilla on kaksi kesäautona käytössä olevaa Chevroletia ja kolme yhdysvaltalaista moottoripyörää, joista yksi, vuosimallin 1990 Harley-Davidson Softail, on myynnissä.
– Siinä ei tosin kovin paljon alkuperäisiä osia enää ole, Vähä-Ettala kertoo.
Moottoripyöristä Niklas ajaa tänä kesänä valkoisella vuosimallin 2011 Harley-Davidson XR 1200 X:llä, jonka hän hankki talvella.
– Tämä on sellainen, jota olin kyttäillyt pidemmän aikaa. Se on vähän harvinaisempi Suomessa ja Euroopassakin, Vähä-Ettala sanoo.
Katariina-vaimon moottoripyörä on viime syksynä hankittu vuosimallin 2008 Buell 1125 R.
– Se on vähän sellainen peli, että en itse voisi sillä ajaa. Pitäisi ajaa joko täysillä tai ei ollenkaan, Niklas Vähä-Ettala naurahtaa.
Moottoripyörien ja autojen lisäksi perheessä on crossipyöriä, mopoja ja mönkijöitä.
– Muut kulkupelit kuin autot ja moottoripyörät ovat meillä Yamahoja, Niklas sanoo.
Hupikäytössä olevista autoista vuoden 1988 Chevrolet Sportside on ollut Niklaksella jo noin 15 vuotta.
– Se on ollut jo kauan, enkä tiedä raaskinko siitä koskaan luopuakaan.
Avolavamalliseen autoon mahtuu vain kolme ihmistä. Viisihenkiselle perheelleen Niklas on hankkinut kesä- ja pyhäautoksi oranssin värisen vuoden 1978 Chevrolet Suburbanin.
Juuri nyt kiikarissa ei ole uusia menopelejä. Vähä-Ettala kuitenkin kertoo seuraavansa autonmyyntisivustoja aamuin illoin.
– Mikään kiire ei ole ostaa. Jos tulee vastaan joku hyvä tarjous, saatan kyllä tarttua siihen nopeastikin. Samalla tulee seurattua myös kulkupelien hintaluokan kehitystä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.