Aulis Saarinen urakoi yli tuhat sivua suku- ja asukastietoa kansien väliin Eurajoen Sydänmaasta

Neliosainen kirjasarja esittelee Eurajoen Sydänmaan taloja ja torppia.

| Päivitetty

Aulis Saarisen isä on lähtöisin Nikulan talosta. Suku- ja asukastutkimusta tehnyt Saarinen on hankkinut kirjasarjaansa noin 1300 valokuvaa, joista yksi esittää juuri Nikulan taloa. Rakennus ei ole vanhaan valokuvaan verrattuna muuttunut alkuperäisestä oikeastaan ollenkaan.

Kiinnostus sukututkimukseen sai harjavaltalaisen Aulis Saarisen ryhtymään suururakkaan, jonka lopputuloksena syntyi neliosainen kirjasarja Eurajoen Sydänmaan taloista ja torpista. Peräti 15 vuotta kestänyt työ tuotti yhteensä yli tuhat sivua ja 1 300 valokuvaa suku- ja asukastietoa sydänmaalaisista taloista ja torpista, jotka Saarinen itse taittoi kansien väliin.

– Isäni oli syntyjään Sydänmaalta, ja isovanhempieni suku äidin puolelta oli Kaukomäeltä. Kun sitten oma suku tuli selvitettyä, päätin ottaa kohteekseni koko Sydänmaan kylän. Ovathan lähes kaikki kyläläiset jollakin tavalla sukua keskenään, Saarinen kertoo naurahtaen.

Saarisen tutkimustyö Sydänmaan taloista ulottui 1540-luvulta aina näihin päiviin asti. Itse tiedonkeruu oli Saarisen mukaan pitkälti tietokoneen ääressä istumista.

– Työ vaati vahvoja istumalihaksia. Kansallisarkiston Turun-arkistot tulivat tutuiksi, sillä siellä säilytetään Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueilla toimineiden valtion laitosten ja seurakuntien arkistoja.

Edelleenkin Saarinen käy kuvaamassa Eurajoen tuomiokirjoja. Kuvat hän jakaa Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen sivustolle kaikkien vapaasti tarkasteltavaksi.

Sydänmaalla oli – ja on edelleen – seitsemän kantataloa: Uotila, Yrjölä, Malo, Heikkilä, Uola, Nikula ja Rauvola. Näistä Nikula on talo, josta Saarisen isä on lähtöisin.

– Kullakin kantatalolla oli maata noin 300 hehtaaria, jota on vuosikausien kuluessa lohkottu usealle taholle. Nikula on tiloista eniten lohkottu. Seurasin kaikkien kantatalojen tilusten jakaantumista eri maanviljelijöille. Kaikki sydänmaalaiset maanviljelijät olivat itsenäisiä tai verotalot muualle läänitettyjä, eli kukaan ei ollut Vuojoen kartanon torppari, Saarinen selvittää.

Tietotekniikkaan turvautumisen ohella Saarinen kiersi talosta taloon etsien sydänmaalaisten albumeista valokuvia taloista ja asukkaista. Paljon hän kuvasi myös itse.

Eurajoen tuomiokirjoista Saarinen löysi paljon tarinoita mielenkiintoisista ja värikkäistä persoonista.

– Eipä niihin tuomiokirjoihin muuten olisi päätynytkään, ellei henkilö olisi käyttäytynyt jotenkin epäsovinnaisesti. Esimerkiksi isoäitini isä ja veli olivat tuomiokirjan mukaan tapelleet 1890-luvun lopulla Anttilan huutokaupassa, jossa he löivät kolmatta miestä halolla päähän. Myös muut Nikulan miehet tuntuivat olleen rajua porukkaa, Saarinen pyörittelee päätään.

Neliosaisen kirjasarjan kustantamiseen Saarinen sai tukea Eurajoen Kotiseutuyhdistykseltä sekä Sydänmaan kyläyhdistykseltä.

– Olemme todella kiitollisia Aulikselle suurtyöstä. Hän on vuosien aikana kirjoittanut myös monia artikkeleita Kotiseutuni Eurajoki -kirjoihin, Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Leena Falttu huomauttaa.

Faltun mukaan Sydänmaan talot ja torpat -kirjoja on painettu 100 kappaleen neliosaisena sarjana eli yhteensä 400 kirjaa.

– Kirjoja on tulossa myyntiin Eurajoen markkinoille 13. elokuuta. Sitä ennen kirjoja voi tiedustella kotiseutuyhdistykseltä, Falttu lisää.

Juttua muokattu 20.7. klo 11.45. korjaamalla, että kirjaa voi tiedustellaEurajoen kotiseutuyhdistykseltä (p. 044 3124 270), ei kirjastosta.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut