B-junioreista on kasvamassa yhdistyneen Rauma Basketin nousun lippulaiva

Rauma Basketin B-juniorit tähtää ensi kaudella valtakunnalliseen sarjaan. Palloa pitävä Luka Junnila tähtää tässä kohti koria. Kuvat: Juha Sinisalo

Vielä joitakin vuosia sitten Rauma Basketissa oli vain yksi juniorijoukkue ja vitosdivarissa pelannut edustusjoukkue, mutta sen jälkeen on tapahtunut paljon.

Tällä hetkellä seurassa ollaan tilanteessa, jossa yksi juniorijoukkue puhuu vakavissaan jo valtakunnallisiin sarjoihin pääsystä.

Eikä suotta.

RaBan B-poikien joukkue on läntisen 1. divisioonan toisena koripallokulttuuristaan tunnetun Uudenkaupungin Korihaiden vanavedessä.

Seitsemästä ottelusta joukkueen tilillä on vain yksi tappio, ja viime ottelu Pälkänettä vastaan päättyi murskaavasti 125–37.

– Sellainen visio meillä on, että me menemme syksyllä valtakunnalliseen SM-karsintaan. Todennäköistä on, että vähintään sitten Raumalla pelataan valtakunnallista ykkösdivisioonaa, joukkueen valmennukseen kuuluva Tomi Tiittanen toteaa.

Hän kertoo, että karsintojen 12 parasta joukkuetta saa paikan pääsarjasta, ja jäljelle jäävistä 12 seuraavaa pelaavat valtakunnallista 1. divisioonaa.

Sen vuoksi Tiittanen pitää paikkaa valtakunnallisessa sarjassa lähes selvänä.

– En usko missään nimessä, että meidät karsittaisiin. Vilpittömästi arvioisin, että olisimme jo nyt valtakunnallisessa ykkösdivisioonassa keskitasoa.

Raumalaisen koripalloilun keskeinen hahmo Pirkka Haapanen antaa ohjeita Patrik Laaksoselle.

Mistä sitten moinen nousu on raumalaiseen koripalloiluun saatu?

Joukkueiden valmentajien Pirkka Haapasen ja Tomi Tiittasen mukaan kyse on monesta asiasta.

Ensin tulevat junioreiden hyvä kehitys ja kova tahto, avaintekijät, jolla koko projekti aikoinaan aloitettiin.

– Kaksi vuotta sitten tosiaan Ruotsin-turnauksessa pojat menivät niin valtavasti eteenpäin, että silloin teimme päätöksen viedä tätä ydinryhmää eteenpäin, Tiittanen sanoo.

Hän kertoo, että osa junioreista pelaa vasta kolmatta lisenssikauttaan. Vaikka nuorten kehitys on ollut nopeaa, pitää tietyissä asioissa antaa silti tasoitusta seuroille, joiden juniorit ovat pelanneet aivan pienestä saakka.

– Parin kolmen pojan kohdalla olemme harmitelleetkin, että jos he oikeasti olisivat aloittaneet lajin jo mikro-junnuna, he olisivat maajoukkue tasoa, Tiittanen uskoo.

Hänen mukaansa on silti hyväkin asia, ettei ryhmässä ole yhtään poikamaajoukkueen kävijää.

– On parempi, että kaikki kehittyvät samaan tahtiin kuin se, että joukkueen menestys perustuu vain muutamaan pelaajaan.

Myös luonto on auttanut joukkuetta. Valmennuksen mukaan alkulämmittelyyn tullessaan raumalaiset saavat vastustajalta jo kunnioittavia katseita.

– Joukkueen keskipituus on siellä noin 184 sentissä. Se kestää vertailun ihan valtakunnallisiin sarjoihin.

Joukkueen valmentajien suhde on varsin mielenkiintoinen.

Kun Nokialla koripallo-oppinsa saanut Tiittanen muutti Raumalle perheensä kanssa, hänen valmentajanaan oli Rauma Basketissa juuri Pirkka Haapanen.

Nyt ympyrä on kiertänyt seuraavaan sukupolveen, ja päävalmentajana olevan Haapasen alaisuudessa on Tiittasen poika, Jaakko.

– Pirkka on tuollainen raumalaisen koripallon grand old man. Meillä on sopimus, että hän lopettaa sitten, kun hän valmentaa jo Jaakon poikaa, Tiittanen naurahtaa.

Rakkaus koripalloon paistaa valmennuskaksikossa, eikä lajiin uhrattuja tunteja lasketa.

Esimerkiksi Tiittanen valmentaa samalla seuran C-tyttöjen joukkuetta.

– Olemme ottaneet seurassa merkittäviä askeleita eteenpäin, kun Raumalla palattiin takaisin yhden koripallo-seuran aikaan.

– Olin jo aikaisemmin molemmissa seuroissa valmentajana, mutta nyt pystyn pyytämään Pirkkaa tai muita poikien valmentajia avuksi tyttöjen valmennukseen jos tarvitsen. Aikaisemmin se oli melkein mahdotonta, Tiittanen kehuu.

On myös mainittava, että tyttöjen ja naisten puolella on menossa vahvasti positiivinen koripallon kehityskaari.

Hän mainitsee, että yhden seuran aika on alkanut mallikkaasti. Tämä näkyy muun muassa katsomoissa.

– Kun meillä on miesten, naisten, poikien ja tyttöjen pelejä, niin katsomossa on ristiin muiden joukkueiden pelaajia ja vanhempia katsomassa. Se tekee yhteisöllisyydelle todella hyvää. Jos haluamme jääkiekko- ja jalkapallokaupungissa erottua, niin tuollaista juuri tarvitaan.

Tiittanen kuitenkin haluaa muistuttaa, että vielä joukkue ei ole valtakunnallisissa sarjoissa.

Työtä on edessä nyt ja paljon vielä sarjaan pääsyn jälkeenkin.

– Nyt kysymys on se, miten saamme poikien motivaation pidettyä lajissa ja kehityskulman yhtä jyrkkänä.