Rauman kaltaisessa veneilykaupungissa veneisiin kohdistuvat varkaudet ja tihutyöt ovat vakuutusyhtiöillekin tuttu riesa.
Perämoottorivarkauksissa trendi on tosin ollut parin vuoden ajan laskusuuntainen, mutta esimerkiksi vuosina 2016–2017 niitä tehtiin valtavasti, kertoo LähiTapiola Lännen markkinointijohtaja Esa Nummi.
– Se alkoi jo vähän kyllästyttääkin, kun vahinkoja ilmoitettiin ihan älytön määrä. Varkaudet kohdistuivat yleensä vähän pienempiin perämoottoreihin, sanotaan 10–80-hevosvoimaisiin, Nummi toteaa.
Yhtiö halusi tarjota asiakkailleen jonkin tavan ennaltaehkäistä rikoksia. Ratkaisuksi löytyi Englannissa kehitetty SelectaDNA.
Se on omaisuudenmerkintäjärjestelmä, jolla perämoottorin – ja mitä tahansa muutakin irtaimistoa – voi merkitä yksilöllisellä ”DNA:lla”.
Viime kesänä LähiTapiola Lännen testasi järjestelmää Uudessakaupungissa. Tänä vuonna yhtiö on puolestaan lähestynyt asialla raumalaisia asiakkaitaan.
Miten tämä DNA sitten oikein toimii?
– Paketissa on pieni pullollinen ainetta ja sauva, jolla sitä levitetään sekä tarroja, jotka kertovat, että omaisuus on merkitty.
Aineella merkitään moottori muutamasta eri paikasta, ja sen jälkeen lätkäistään tarra kylkeen. Se on viesti varkaille, että ei kannata yrittää, selittää Esa Nummi.
Itse aine puolestaan sisältää siruja, joissa on yksilöllinen DNA-koodi. Koodia voi lukea mikro- skoopilla, ja aine näkyy vain UV-valolla.
– Poliisilla on tähän tarvittavat laitteistot. He pystyvät lukemaan koodin, ja merkintärekisteristä voidaan sitten selvittää tavaran oikea omistaja.
Aineella merkitään moottori muutamasta eri paikasta, ja sen jälkeen lätkäistään tarra kylkeen. Se on viesti varkaille, että ei kannata yrittää.
Merkintäaine on selvästi kiinnostanut asiakkaita: LähiTapiolan toimistolta niitä on haettu jo satakunta. Yhtiö ei peri tietynkokoisten perämoottoreiden varkausvahingoista omavastuuta, jos moottori on turvamerkitty ja merkinnästä on ilmoitettu yhtiölle.
Esa Nummen mukaan raumalaiset ovat vakuuttaneet veneitään ”yllättävän hyvin”.
– Joku on joskus sanonut, että koirat ja veneet vakuutetaan paremmin kuin perheenjäsenet, Nummi nauraa.
Vakuutus tietysti korvaa, mitä sopimuksessa on sovittu, mutta vahinkojen välttämiseksi riskeihin kannattaa varautua etukäteen, Nummi korostaa.
– Vakuutusasioihinkin vaikuttaa esimerkiksi se, miten osaa niitä vehkeitään ajaa. Sitäkin pitäisi vähän miettiä, että osaako joku muukin kyydissäolija ajaa venettä kuin kapteeni. Jos kippari liukastuu saaressa rantakalliolla ja lyö päänsä, tietääkö ”varakippari”, miten sieltä päästään pois?
Raumalaiset veneilijät ovat kuitenkin keskimäärin valveutunutta väkeä. Nummen mukaan seudulla on nimittäin esimerkiksi kiitettävä määrä saaristo- tai rannikkolaivurikurssin suorittaneita venekuskeja.
Laivuri tai ei, ilman moottoria on matkaan lähteminen kuitenkin vaikeaa.
– Mökkireissulle kun lähdet viikonlopuksi ja rannassa huomaat, että moottoria ei näy missään. Rupea siinä nyt sitten soutamaan kolmea kilometriä saareen, Nummi kuvailee perämoottorivarkauden ikäviä vaikutuksia.
Jos kippari liukastuu saaressa rantakalliolla ja lyö päänsä, tietääkö ’varakippari’, miten sieltä päästään pois?
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.