Ei mitään leikkiä! Keppihevosharrastus on tosi urheilua!

Mette ja ”Pate” ylittävät vaivatta alle puolen metrin korkuisen esteen. Estepuomien korkein pykälä on metrissä, jota Mette on myös hypännyt. Kuvat: Juha Sinisalo

Mustaharjainen ruunivoikon värinen ”Pate” laukkaa kohti pystyestettä. Keppihevosen jalkojen virkaa tekevät Mette Anttilan, 14, askelet ovat pehmeät ja joustavat.

Tyttö suoristaa hevosensa juuri ennen estettä, rytmittää askeleensa oikein – ja ratsukko ponkaisee komeasti ja tosi helpon näköisesti yli esteen, joka tällä kertaa oli noin 50 senttimetrin korkuinen.

Keppihevosharrastus vaatii hyvää fyysistä kuntoa, tyyli- ja rytmitajua, nopeutta ja ponnistusvoimaa. Keppihevosia valmistavat tarvitsevat puolestaan osaamista kädentaidoissa.

Moni voisi ajatella harrastusta leikiksi, mutta sitä se ei ole. Monet keppihevosharrastajat ovat liikkeellä tosissaan ja kiertävät kilpailuissa ympäri Suomen.

Mette Anttilan tallissa asuu tällä hetkellä neljä keppihevosta. Kenttäratsastuksessa parhaiten on pärjännyt keskimmäinen ruunivoikko ”Pate”.

Yli kolme vuotta lajia harrastanut raumalainen Mette Anttila on yksi tällaisista tosissaan keppihevosia harrastavista.

– Olen osallistunut keppihevoskisoihin Rauman seudun lisäksi muun muassa Espoossa ja Seinäjoella, jossa kävin hakemassa SM-tason kokemusta. Tulevana viikonloppuna osallistun Nokialla kisoihin, jotka ovat tämän vuoden suurimmat kilpailut. Koronan takia SM-kisat peruttiin tänä vuonna, jo lähes 30:een kilpailuun osallistunut Mette selvittää.

Nokian-kilpailuissa on useita keppihevosratsastuslajeja. Tällä kertaa Mette on ilmoittautunut pelkkiin esteluokkiin.

– Yhteen luokkaan otetaan maksimissaan 50 ratsukkoa, ja kaikki luokat ovat jo täynnä.

Esteratsastuksen lisäksi keppihevosharrastuksessa kilpaillaan kouluratsastuksessa, kenttäratsastuksessa ja lännenratsastuksessa.

Sisarukset Elli (vas.) ja Fanni Koponen ovat myös innokkaita keppihevosratsastajia. He treenaavat usein yhdessä Mette Anttilan kanssa.

Keppihevosille on olemassa myös näyttelyitä, joissa arvostellaan niiden ulkonäköä ja ominaisuuksia. Käsityönä valmistetuilla uniikeilla hevosilla on myös rotumääritelmät ja sukutaulut.

”Realistista keppihevosratsastusta” harrastavat ovat kehittäneet hevosilleen myös luonteet, ja he lainaavat harrastukseensa käsitteitä oikeasta hevosmaailmasta.

Mette Anttila innostui keppihevosharrastuksesta ystävänsä kautta.

– Tein itse oman kepparini ja perustin Instagram-tilin. Siitä se harrastus sitten lähti liikkeelle.
Metten khtmerete-Instagram-tilillä on nyt jo yli 4 500 seuraajaa. Siellä hän jakaa kuvia paitsi omista keppihevosistaan myös tilaustöistä, joita hän on valmistanut muille harrastajille.

Nyt jo mukavasti ”nimeä saanut” Mette haluaisikin tulevaisuudessa myydä enemmän käsityönä valmistamiaan keppihevosia.

– Tunnettujen tekijöiden hevoset maksavat jopa muutamia satasia.

Mette valmistaa itse tilaustyönä keppihevosia.

Toinen tavoite hänellä on päästä kilpailemaan seuraaviin SM-kisoihin, ja sitä varten hänen on tarkoitus treenata enemmän kouluratsastuspuolta.

Tällä hetkellä Metten tallissa asustaa neljä kepparia, jotka ovat kaikki jonkun muun kuin hänen itsensä valmistamia.

– Paten ostin vanhana. Se on toiminut nyt minulla hyvänä kenttäratsuna, koska sillä pärjää hyvin sekä esteillä että kouluradoilla.

Kilpailuissa ratsukot saavat aika-arvostelun ja virhepisteiden lisäksi tuomareilta pisteitä muun muassa tyylistä ja tekniikasta.

– Kilpailuissa on jonkun verran samoja sääntöjä kuin oikeidenkin hevosten kilpailuissa, mutta niitä on tietenkin vähän sovellettu. Keppi ei saa esimerkiksi lähteä pois jalkojen välistä eikä ote saa irrota ohjista.

Mette on saavuttanut useista kisoista komeita palkintoja.

Esteitä ylittävät ratsukot ponnistavat kunnioitettavan korkealle. Viimeksi Seinäjoen SM-kilpailuissa yksi kilpailija ponkaisi tasaisella alustalla 141 senttiä korkean esteen yli.

– Minun ennätykseni taitaa olla nyt 115 senttiä. Tavoitteenani on kilpailla metrin rataesteissä, ja siksi treenaan erityisesti tekniikkaa, sillä haluan päästä radan tyylipuhtaasti läpi.

Parasta keppihevosharrastuksessa on Metten mielestä monipuolisuus sekä mukavat, samanhenkiset kaverit. Hän kuuluu Suomen Keppihevosharrastajiin ja 10 raumalaistytön Happy Horses -tiimiin.

Ursula Sjöblom ylittää metrin korkuista estettä Lähdepellolla järjestetyissä keppihevosten estekisoissa. Fanni Koponen (vas.), ja Aada Rinne toimivat liputtajina. Kuva: Sofia Garcia

Muutama viikko sitten Mette järjesti tiiminsä kanssa Lähdepellolla kepparikilpailut, joihin osallistui viitisentoista ratsukkoa.

Oikeillakin hevosilla Mette on aikoinaan vähän ratsastanut, mutta hänelle keppihevosharrastus ei ole aidon hevosharrastuksen korvike.

– Tätä voi ryhtyä harrastamaan kuka tahansa. Sen kuin vain hankkii hevosen ja alkaa harrastaa. Instagramista löytyy useita tilejä, joita seuraamalla saa hyviä vinkkejä ja pääsee harrastuksessa alkuun.

Suomalainen keppihevosharrastus tunnetaan maailmalla

Suomalainen keppihevostelubuumi nousi suuren maailman tietoisuuteen vuonna 2017 Selma Vihusen ohjaaman dokumenttielokuvan Hobbyhorse Revolutionin myötä.

Keppariharrastajien joukko onkin kasvanut koko ajan, myös ulkomailla, ja monen suomalaisen harrastajan sometilillä saattaa olla useita ulkomaalaisiakin seuraajia.

Nykyään Suomessa arvioidaan olevan jopa kymmenen tuhatta keppariharrastajaa.

Jotain harrastuksen vakavuudesta kertoo se, että Suomessa toimii myös rekisteröity yhdistys, Suomen Keppihevosharrastajat, joka välittää tietoa harrastuksesta, järjestää kilpailuja ja muuta toimintaa ja näin edistää nuorten käsityötaitoja sekä motivaatiota monipuoliseen liikuntaan.