Paperiliiton P42:n lakkovahdit Petteri Osmonen (vas.), Veli-Matti Jylhä ja Jukka Heinonen vahtivuorossa UPM:n pääportilla. – Haluamme pitää asiaamme esillä ja ulospäin näkyvissä, miehet toteavat.
Vaikka kevätaurinko yrittääkin lämmittää helmikuista iltapäivää, UPM:n pääportilla on pakko kietoa huivia tiukemmin kaulansa ympärille, sillä länsituuli puhaltaa hyytävästi yli aukean tehdasalueen. Paperiliittoon kuuluvan Rauman-ammattiosaston, P42:n hallitukseen kuuluvat lakkovahdit Jukka Heinonen, Veli-Matti Jylhä ja Petteri Osmonen ovat kokoontuneet portille varmistamaan, ettei siitä kulje sisään lakkorikkureita.
– Olen ollut firman palveluksessa vuodesta 1980 lähtien, enkä muista, että koskaan työtaistelun aikana täällä olisi nähty rikkureita, päivämies Heinonen toteaa.
– Tosin eipä tällaista näin pitkään jatkunutta lakkoakaan ole koskaan meidän aikanamme koettu. Vuoden alusta alkaen olemme olleet täysin vailla mitään sopimusta, huomauttaa vuodesta 1979 yhtiössä asentajana työskennellyt Osmonen.
P42:n luottamushenkilöistä ja osaston hallituksen jäsenistä koostuva 15 miehen porukka pitää lakon aikana yhteyttä Whatsapilla. Ryhmässä sovitaan, ketkä kulloinkin lähtevät vahdeiksi tehtaan kolmelle portille.
– Kun lakko vuodenvaihteessa alkoi, olimme täällä joka päivä aina vuoronvaihtojen aikaan, eli aamulla puoli kuudesta kahdeksaan, päivällä puoli kahdesta puoli kolmeen ja illalla puoli kymmenestä puoli yhteentoista. Nyt teemme tällaisia pistojuttuja eli vahdimme porteilla ennalta määrittelemättöminä päivinä, Osmonen selvittää.
Miehet vakuuttavat, että he kyllä tuntevat kaikki, jotka pyrkivät sisään tehdasalueelle.
– Onhan täällä tällä hetkellä tosi hiljaista. Mitä nyt tehtaanjohtaja tulee ja menee. Hänen kanssaan ollaan kuitenkin ihan sovussa ja puheväleissä, Heinonen naurahtaa.
Vahtivuoroja ei tehdä koskaan yksin. Portilla seisoo aina vähintään kaksi miestä. Se on kirjoittamaton sääntö.
Joinakin päivinä pakkasta on ollut todella reippaasti, joten lämmin kerrospukeutuminen sekä hyvät jalkineet ovat kaiken a ja o.
– Silti näpit ovat aina jäässä, Osmonen tuskailee.
– Tässä tuulee aina tosi paljon, vaikka yrittäisi seisoa missä kohtaa tahansa, Jylhä selvittää. Hänkin on pitkäaikaisia UPM:n työntekijöitä; työvuosia yhtiössä on jo 27.
Lakkovahtien lämpimänä pysymistä auttavat monet kerrotut vitsit ja päivän polttavimmat puheenaiheet sekä toisinaan termarikahvi.
– Nyt ollaan puhuttu olympialaisista ja tietenkin meneillään olevasta työtaistelusta, varsinkin silloin, kun pääluottamusmies on paikalla, Heinonen sanoo.
Osaston luottamushenkilöitä ja hallituksen jäseniä tarvitaan myös lakkotoimiston avoinna pitämisessä. P42:n toimisto Riekkopolulla on avoinna joka tiistai parin tunnin ajan.
Silloin ammattiyhdistyksen jäsenet voivat käydä keskustelemassa työtaisteluun liittyvistä asoista.
– Pari viikkoa sitten järjestimme Aarnkarissa ison tilaisuuden kaikille liittoon kuuluville lakkolaisille. Tuolloin oli tarjolla hernekeittoa, makkaraa ja kahvia, Osmonen kertoo.
Miehillä on suuri epäilys siitä, että lakon osapuolet pääsisivät lähiaikoina sopuun.
– Taidetaan nähdä näissä merkeissä vielä seuraavatkin olympialaiset, Osmonen vitsailee ja heittää, että ehkä lakkovahdin huomioliiviä tarvitaan vielä juhannuksenakin.
– Jaa, mutta silloin mä en todellakaan ole vahtivuorossa! Jylhänauraa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.