Pelattiin kevättä 1976, kun Seppo Hurme tuplasi työnsä. Hurme oli toiminut jo viiden vuoden ajan Lukon A:n huoltajana, mutta kesken kauden hänestä tuli myös liigajoukkueen huoltaja.
Tuolloin alkoi pesti, joka jatkuu edelleen. Hurme, 77, on kiertänyt Lukon edustusjoukkueen matkassa pian 44 vuotta.
– Liigajoukkueen harjoitukset alkoivat silloin puoli viideltä tai viideltä, kun ainakin suurin osa kävi töissä, Hurme muistelee.
Niin kävi hän itsekin. Ja kun liigaryhmän harjoitukset olivat ohi, oli A-nuorten vuoro.
– Ei silloin koskaan ennen iltakymmentä kotiin kerjetty, Hurme toteaa.
– Ja monta kertaa tultiin yöllä pelireissulta jostain Helsingistä. Menin silloin suunnilleen suoraan montulle. Aina olin puoli kahdeksalta töissä.
Työt kutsuivat aamulla myös silloin, kun Hurme koki tähänastisen huoltajauransa tähtihetken eli kevään 1988 SM-hopean.
– Mulla oli erittäin hyvä työnantaja. Meillä oli selvä peli, sillä jos jouluaattona tuli soitto, se olin minä, joka lähti töihin. Vastaavasti pääsin lähtemään jääkiekkoreissuille, Hurme kiittelee.
Ja ne reissut olivat joskus pitkiä.
– Kun aloitin, Ouluun lähdettiin yöllä, että ehdittiin. Ei silloin mitään yöreissuja tehty, Hurme huomauttaa.
– Oulun-reissut olivat muutenkin kovia, koska siellä ei ollut hallia. Siellä pelattiin merenrannassa välillä 30 asteen pakkasessa.
On selvää, että moni asia jääkiekossa on muuttunut neljän vuosikymmenen aikana. Hurme antaa haastattelua pehmeällä sohvalla Lukon pukukopin lounge-osastossa.
Vieressä on jättikokoinen televisio, jossa pyörii dokumentti Colorado Avalanchen suomalaistähdestä Mikko Rantasesta. Rantanen kiskoo ruudulla vastusvetoja Paavo Nurmen stadionin mondolla.
Näkymä kuvastaa suoraan ajan muutosta.
– Pelaajat ovat nykyään kaikki paljon voimakkaampia ja nopeampia. Peliin on tullut vauhtia lisää. Vauhti ja varusteet ovat kehittyneet valtavasti, Hurme miettii.
– Siihen aikaan huoltajan töihin kuuluivat oikeastaan luistinten teroitus, varusteista huolehtiminen sekä eristysnauhat ja teipit. Heti ei ollut kahvinkeitto mukana.
Siihen maailmanaikaan oleellista oli, että pelaajat saivat erätauolla lämmitä mehua tai teetä, sillä iso osa peleistä pelattiin avojäällä.
Jokin on kuitenkin pysynyt samana. Se on pelaajien luonne.
– Vaikka luullaan, että joku on hankala, niin kyllä pelaajat huoltoa arvostavat. Pelaajat arvostavat, vaikka kukaan muu ei arvostaisi, Hurme henkäisee.
Hurme on nähnyt yli neljän vuosikymmenen ajan Lukon kaikki liigapelaajat. Hänen tyyliinsä ei kuulu puhua pelaajista nimellä, olivat kokemukset sitten hyviä tai huonoja.
Kysymykseen huoltajan ihannepelaajista tulee kuitenkin vastauksena kaksi nimeä: Tapio Laakso ja Matti Forss, kaksi Lukon kapteenina toiminutta tyylikästä sentteriä.
– Ja oikeastaan kaikki vanhat raumalaiset pelaajat. Paljon niitä moitittiin lystinpidosta, mutta ei se ihan niin mennyt, Hurme painottaa.
Tarinat takavuosien huippumaalivahdista Jarmo Myllyksestä ovat värikkäitä. Huoltajan kannalta Myllys oli vaativa.
– Välillä hän halusi kirota minua, mutta jälkikäteen hän tuli sanomaan, että hän vain lataa itseään sillä tavalla. Asia oli sillä selvä. Sanoin, että saa kirota, Hurme kertoo.
Samaan aikaan joukkueessa pelasi myös kanadalaispuolustaja Allan Measures, joka oli niin taikauskoinen, että hänen vasen luistimensa piti teroittaa aina alkulämmittelyn jälkeen.
– Myllys oli erittäin hieno mies. Kun tuli vaikkapa joulujuhlat, hän kyllä huolehti, ettei huollon tarvinnut maksaa mistään.
Yksi huoltajien kirjoittamattomista säännöistä on peräisin Hurmeen liigauran alkutaipaleelta ja edelleen voimissaan. Vaikka kaukalossa kamppaillaan kiivaasti pisteistä ja voitoista, vastustajan huoltoa ei yritetä voittaa vaan auttaa.
– Se on sovittu kauan sitten, että jos vastustaja tarvitsee jotain, se myös annetaan. Annetaan urheilun ratkaista, Hurme linjaa.
Nykyään apu on todennäköisimmin luistinten korjaamista. Terien vaihto onnistuu helposti, mutta kenkäosan rikkoutumisessa saatetaan turvautua vastustajan apuun.
Joskus myös tulee vastaan tilanteita, joissa vierasjoukkueen pelaaja on unohtanut vaikka polvisuojansa.
– Kaikki, mikä kaverille pystytään antamaan, se myös annetaan. Se on pelin henki.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.