Massiivista piirrostaan Raumalla työstävällä italialaistaiteilija Enrico Mazzonella on edessä uusien työtilojen haku. Linja-autoasema puretaan kauppakeskuksen tieltä, ja Mazzonen on rullattava piirroksensa kerälle syyskuuhun mennessä.
– En tiennyt tästä mitään, tieto tuli ihan tyhjästä, taiteilija äimistelee.
Toisaalta hän on tyytyväinen, että sai tiedon heti alkuvuodesta.
– Nyt on vielä aikaa piirtää ja samalla etsiä uutta työhuonetta. Rauma on edelleen vaihtoehdoista ensimmäinen, mutta olen valmis katselemaan tiloja myös muualta.
Linja-autoasemalla sijaitsevaan työhuoneeseensa hän on ollut tyytyväinen: lattiapinta-alaa piirtämiseen on riittävästi. Se onkin lähes ainoa kriteeri.
– No, kaikissa tiloissa on lattia, mutta en tarvitse mitään hienoa paikkaa enkä isoa studiota.
Nykyinen työhuone Mazzonella on ollut viime elokuusta lähtien. Pientä epäonneakin oli aluksi matkassa, sillä rankkasateet kastelivat rakennuksen lattian elokuussa, mikä oli koitua piirroksen turmioksi.
Raumalle Mazzone jäisi mieluusti, ja sanookin tavallaan syntyneensä täällä uudelleen taiteen tekijänä. Hän aloitti vuosien urakkansa, yli 90 metriä pitkän lyijykynäpiirrostyönsä tekemisen 2016 kansalaisopiston tiloissa. Yleisölle piirrostyötä esiteltiin loppuvuodesta 2017 Samkin salissa.
– Tällä hetkellä valmiina on 36 metriä, puoliväli on 47 metrissä, joten aika lähellä sitä jo ollaan, taiteilija hymyilee.Hän on laskeskellut, että tällä työvauhdilla paperirulla olisi täynnä kahden vuoden kuluttua. Mazzone onkin pedantti: hän töpöttelee lyijykynällään piirrostyötään harva se päivä, myös viikonloppuisin.
Piirrostyön aihe on vaeltanut Rauman synnyttämistä kuvista Kalevalan tulkintaan ja nyt italialaisen Dante Alighierin Jumalaiseen näytelmään (Divina Commedia).
– Käsittelytapani on leikkisä, mikä on silti mahdollistanut myös syvällisen käsittelyn. Matka Danten teokseen on ollut tavallaan matkaa myös omaan itseeni, Mazzone pohtii.
Ja kyllä, Enrico on saanut kuulla olevansa hullu, moneenkin kertaan kaupungilla liikkuessaan.
– Mutta nykyään sitä, mitä teen, pidetään jo normaalina.
Myös vanhemmat Italiassa ovat hyväksyneet ainoan poikansa valinnan päätyä piirtämään isoa teosta syrjäiseen Pohjolaan.
Kuluneita neljää vuotta Raumalla Mazzone kuvailee aikamoiseksi onnenpyöräksi ja seikkailuksi.
– Paperille on päätynyt monenlaisia tunteita. Eikä aina välttämättä niin helppoja, mutta rikkaita muistoja kuitenkin.
Taiteilija on hetki sitten palannut lomamatkalta kotimaastaan, ja teoksen tekeminen on päässyt jälleen vauhtiin. Italia ei sinänsä tuonut inspiraatiota teokseen.
– Enemmän vinkkejä ja ajatuksia tarjosi liikkeellä oleminen, matkustamisen prosessi täältä Italiaan ja sieltä takaisin tänne.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.