Erik Hämäläinen, 54, on nyt edustanut Suomea alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa pelaajana ja valmentajana. Tuore pesti Suomen valmennustiimissä päättyi neljänteen sijaan Tshekin MM-kisoissa.
– Laitoimme kaiken peliin mitä löytyi. Se riitti tällä kertaa neljänteen sijaan. Taso oli kova, Hämäläinen tiivistää.
Kun Suomi lähtee jääkiekon MM-kisoihin, voi sanoa, että tavoitteena on aina mitali ja minimitavoite on paikka välierissä.
– Se oli hyvä, että pelasimme kisat niin sanotusti loppuun asti ja pääsimme pelaamaan mitaleista. Se oli mun toive ja tavoite. Ei ole ihan itsestäänselvyys, että pääsee välieriin.
Tällä kertaa Suomi selvitti puolivälierän painetestin, jossa USA kaatui lukemin 1–0.
Puolivälieräpelin tärkeys on maailmanmestaruuden vuonna 1995 voittaneelle Hämäläiselle tuttu peliuralta miesten maajoukkueesta, mutta ei nuorten kisoista. Kun Hämäläinen edusti Suomea alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa kausina 1983–85, puolivälierää ei pelattu.
Kisat pelattiin kahdeksan joukkueen runkosarjana, joissa jokaiselle joukkueelle tuli seitsemän ottelua. Aika oli muutenkin erilainen, sillä vuonna 1984 Suomi sai MM-hopeaa Neuvostoliiton ja Tsekkoslovakian välissä.
– Meno on muuttunut tosi paljon. Sen ajan ja nykypäivän kisathan ovat kuin yö ja päivä, Hämäläinen tokaisee.
Sarjajärjestelmän lisäksi on muuttunut muun muassa se, että nuorten kisat ovat nykyään kovan mediakiinnostuksen ja sitä kautta suuremman yleisön kiinnostuksen kohteena.
Ostravassa ja Trinecissä kisoja seurasi tänä vuonna 173 474 katsojaa, joka tarkoittaa 5 596 katsojan ottelukohtaista keskiarvoa. Ruotsi kukisti Suomen maalein 3–2 pronssiottelussa, jota seurasi tv-vastaanottamien äärellä parhaimmillaan lähes 1,5 miljoonaa suomalaista.
Hämäläinenkin pääsi antamaan erätaukohaastatteluita Ylelle.
– Kisojen ympärillä on valtava julkisuus. Oli hauska päästä kokemaan, mitä se on.
– Kun kisat olivat vielä Euroopassa, niin siellä oli tosi paljon mediaa paikalla, niin kotimaista kuin ulkomaista. Pojat saattoivat siitä olla hiukan ihmeissään, kun eivät ole vielä oikein ammattilaisia eivätkä ihmisenäkään ihan kypsiä, Hämäläinen naurahtaa.
Hämäläinen on toiminut pitkän peliuransa jälkeen kahteen otteeseen (2008–11 ja 2017–) Lukon liigajoukkueen apuvalmentajana ja siinä välissä Lukon A- ja B-nuorten vastuuvalmentajana.
Maajoukkueturnaus on valmentajallekin hyvin erilainen rypistys pitkään sarjaan verrattuna.
– Esimerkiksi nuorten kisat on aika tiivis paketti: 11 päivään 7 peliä. Nopeasti pitäisi löytää ne oleelliset pelilliset ja henkiset asiat, mitä joukkueelle halutaan tuoda. Erilaisista joukkueista ja taustoista tulevien pelaajien pitäisi suht nopeasti pystyä hitsautumaan joukkueeksi, Hämäläinen kuvailee.
Pesti alle 20-vuotiaiden apuvalmentajana oli raumalaisen ensimmäinen maajoukkueessa.
Päävalmentaja oli tuttu mies, Raimo Helminen, jonka kanssa Hämäläinen pelasi jo aikanaan nuorten maajoukkueessa ja sitten vuosikymmenet vastakkain liigassa.
– Uskon, että ”Raipe” halusikin rinnalleen tuttuja ihmisiä. Meillä oli hyvähenkinen tiimi. Me apumiehet koitimme auttaa ja tukea niin paljon kuin pystyimme ja osasimme.
"Nuorten kisat olivat tosi hieno ja opettavainen kokemus. Kävin katsomassa mahdollisimman paljon muiden joukkueiden pelejä ja harjoituksia ja koitin imeä oppia ja vaikutteita siitä, missä mennään nuorten huipputasolla."
Hämäläinen paljastaa, että ei ainakaan toistaiseksi jatka Jääkiekkoliiton tehtävissä.
– En jatka. Tämä oli tällainen pätkäpesti ja lyhyt projekti.
Pidempi projekti Hämäläisellä on menossa Lukossa, jossa hän kuuluu toista kautta Pekka Virran valmennustiimiin. Nuorten MM-kisoista tarttui Hämäläisen matkaan jotain, mistä voi olla hyötyä Raumallakin.
– Nuorten kisat olivat tosi hieno ja opettavainen kokemus. Kävin katsomassa mahdollisimman paljon muiden joukkueiden pelejä ja harjoituksia ja koitin imeä oppia ja vaikutteita siitä, missä mennään nuorten huipputasolla.
– Varmasti sain näkemystä, mitä kehitettävää vaikkapa Lukon nuorilla pelaajilla voisi olla kansainvälisen huippukiekon vaatimuksiin.
Kuulostaa siltä, että Hämäläisellä on intohimoa kehittyä valmentajana. Kiinnostaisiko häntä toimia jossain vaiheessa esimerkiksi liigajoukkueen päävalmentajana?
– Tuo on epäkorrekti kysymys tässä vaiheessa. Mulla on ensi vuosi vielä apuvalmentajana sopimusta Lukkoon, joten hoidetaan velvoitteet kunnialla loppuun.
– On ylipäätään hieno homma, kun saa olla jääkiekon parissa töissä. Mielenkiintoisia paikkoja on tosi vähän.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.