Museoviraston erikoisasiantuntija Stefan Wessman (vas.) ja Metsähallituksen erikoissuunnittelija Sanna-Kaisa Juvonen osallistuivat toimittaja Jussi-Pekka Rantasen kuratoimaan keskusteluun maailmanperintösopimuksesta. Juhlaseminaari jatkuu vielä keskiviikkonakin.
– Nehän ovat kaikki ikään kuin lapsiani – ei niistä voi valita suosikkia! Sehän olisi epäreilua, tokaisee Stefan Wessman ja saa täydehkön Posellin nauramaan.
Wessman ei kuitenkaan ole stand up -koomikko eikä Posellissa vietetty komediailtaa, vaan vastaus liittyi seitsemään Suomessa sijaitsevaan Unescon maailmanperintökohteeseen, joista olisi pitänyt valita lempikohteensa.
Wessman on Museoviraston erikoisasiantuntija, joka osallistui keskusteluun Raumalla järjestettävässä juhlaseminaarissa tiistaina.
Yhdessä Metsähallituksen erikoissuunnittelija Sanna-Kaisa Juvosen ja tapahtumaa juontaneen toimittaja Jussi-Pekka Rantasen kanssa paneutui keskustelussa maailmanperintösopimuksen merkitykseen.
Suosikkikysymys aiheutti naurunremakkaa, mutta keskustelussa käytiin läpi ennen kaikkea tiukkaa asiaa.
Yksinkertaisimmilleen koko keskustelun sisällön tiivisti Rantanen kysyessään, mikä oikeastaan on Unescon maailmanperintösopimuksen idea.
– Toisen maailmansodan jälkeen syntyi huoli, kun kiivaimpana jälleenrakentamisen aikana haluttiin saada nopeasti uutta aikaiseksi ja poistaa alta "vanhoja turhia rakennuksia", jotka oikeasti olivat arvokkaita ja säilyttämisen arvoisia. Syntyi eräänlainen vastareaktio, ja sitä kautta päästiin tällaiseen sopimukseen, Wessman vastasi.
Sanna-Kaisa Juvonen painotti, että kyse on nimenomaan maailmanperintökohteista: ei riitä, että kohteet ovat kansallisesti tärkeitä. Siitä kertoo myös Unescon termi outstanding universal value: poikkeuksellinen universaali arvo.
– Kohteissa täytyy olla jotain ainutlaatuista ja erityistä ihan maailmanlaajuisesti ajateltuna, Juvonen totesi.
Maailmanperintöstatus tuo tullessaan velvoitteen huolehtia kohteesta ja säilyttää sitä tuleville sukupolville. Se onkin oikeastaan ainut velvoite, mutta ei mikään vähäpätöinen sellainen.
Pahimmillaan statuksen voi jopa menettää, jos se jää hoitamatta.
– Se on todella harvinaista, mutta Liverpoolista on viime vuodelta aika tuore esimerkki. Syy oli se, että maailmanperintöalueella tapahtui kehitystä, jota ei saatu tarpeeksi hyvin sopimaan yhteen kohteen oman hengen kanssa, Wessman totesi.
Rajanvetoa uuden rakentamisen ja perinnön suojelemisen välillä on käyty myös Raumalla. Posellin ikkunasta näkyvälle Tarvontorin tyhjälle tontille suunnitellun kauppakeskuksen vaikutuksia Vanhan Rauman statukseen on jouduttu pohtimaan useampaan otteeseen. Tätä teemaa ei kuitenkaan tiistaina juuri sivuttu.
Seminaarin avasi tiistaina vastavalittu tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen (kesk.). Tiistain keskustelut pitivät sisällään myös asiaa asumisesta ja yrittämisestä maailmanperintökohteessa.
Kaikille avoin seminaari jatkuu vielä keskiviikkona, jonka ohjelmaan kuuluu muun muassa Unescon videopuheenvuoro.
Tilaisuus juhlistaa Vanhaa Raumaa ja Suomenlinnaa, joiden nimeämisestä maailmanperintökohteiksi tuli viime vuonna kuluneeksi 30 vuotta. Lisäksi maailmanperintösopimus viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhlavuottaan.
Ohjelma ja lisätiedot löytyvät kaupungin verkkosivuilta.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.