Kaverukset Esa ”Nätsi” Rosvall ja Reijo ”Takku” Ylinen istuvat kantapaikassaan Vanhassa Raumassa kaffeella. Sinne Rosvall on hurauttanut Köyliöstä uudella pakullaan, Takku polkaissut paikalle citymopollaan. Yhteinen historia juontaa vuosikymmenten taakse Seitsemän seinähullua -yhtyeeseen, jota Nätsi oli perustamassa 1966. Takku liittyi jengiin pari vuotta myöhemmin nuorena poikasena.
– Takku haettiin koulusta keikka-autolla ja tuotiin aamulla kotiin. Hän oli tuolloin vasta 16 täyttänyt, Nätsi muistelee.
Yhtyeestä Rosvall irtautui jo aiemmin, mutta Ylinen on ollut mukana näihin päiviin saakka.
– Tänä kesänä pistettiin poikki ja päätettiin lopettaa. Keikkailimme aktiivisesti vuoteen 2013 saakka, mutta sen jälkeen enemmän kesäpainotteisesti, Takku kertoo.
Yhteiset vuodet saivat jatkoa Köyliön Tuiskulassa järjestetyistä musiikkileireistä. Sittemmin Rosvall teki uraa viihdyttäjänä: hän veti Amerikan taikuri show`taan Pyhätunturilla liki 20 vuotta ja kiersi pitkin Suomea vuokraamassa sirkustelttoja. Takku puolestaan teki leipätyönsä musiikinopettajana ja muusikkona.
Ystävyys on säilynyt läpi harmaantuneiden hiuspehkojen: Nätsi on 75, Takku seitsemän vuotta nuorempi.
Kotimaassa Rosvallin tukikohta on Köyliössä, josta hän useasti hurauttaa Raumalle kaveriaan moikkaamaan. Nätsi nautiskelee vuoden viimeisiä kahvikupposiaan merikaupungissa, sillä loka-marraskuussa on edessä lähtö takaisin lämpimään.
Kiertävä koti, pakettiauto, on juuri vaihtunut uudempaan malliin. Vähän miestä kirveltää, sillä hän ajoi uutukaisellaan pienen kolarin samana päivänä kun Raumaa riepotteli syysmyrsky.
– Tämä on edellistä isompi, varustelu on vielä vähän kesken.
Koti rakennetaan tavaratilaan ruotsalaiseen sairaalatelttaan suunnitelluista puulaatikoista.
Aurinkorannikolle Fuengirolaan on jo kaipuu.
– Ikävöin sitä tunnelmaa, kun ajelen autolla palmujen reunustamaa tietä hyvää musaa kuunnellen. Siitä tulee sellainen rauhallinen fiilis.
Kavereista ei tule pulaa. Kantapaikassa Telman kahvilassa käy paljon tuttuja, joista monet ovat merimiehiä.
– Kun siellä (Fuengirolassa) kävelee kymmenen metriä, heti kuulee suomea, ja jos sata metriä kävelee, niin jo tulee vastaan raumalaisia. Ympyrät ovat pienet, vaikka sitä missä päin maailmaa asuisi, Rosvall hymyilee.
Hän tekee matkan aurinkoon yleensä kieppaamalla Venäjän kautta, sillä hänen veljensä asuu rajan tuntumassa Joensuussa.
– Tykkään matkanteosta, se on tärkeä osa koko juttua. Viime vuonna olin matkalla kolme viikkoa. Ensimmäisellä kerralla ajoin Turkkiin Venäjän ja Ukrainan kautta. Ensin Istanbuliin ja sieltä rannikkoa pitkin Kreikkaan, Italiaan ja Espanjaan.
Korona on tällä kertaa sulkenut reitin Venäjälle, sen sijaan Rosvall suunnitteleekin ottavansa vauhtia Pohjois-Ruotsista.
– Tulin sitä kautta jo keväällä. En ole kuitenkaan koskaan käynyt 50 kilometriä kauempana rajan tuntumasta, ja nyt olisi tarkoitus katsella paikkoja turistin näkökulmasta.
Tien päällä ja perillä määränpäässä Rosvall yöpyy useimmiten vapaissa parkeissa tai leirintäalueilla. Talvikuukausien aikana hänellä on tapana tehdä Espanjasta reissu Portugalin puolelle.
– Espanja on kuten Ruotsi, Portugali Suomi. Espanjalaiset ovat iloisempia, portugalilaiset ystävällisempiä.
Aiemmin Rosvall matkusti yksin, mutta saatuaan muutama vuosi sitten aivoinfarktin Espanjassa, lapset ovat ehdottaneet matkatoverin ottamista mukaan.
Espanjalainen sairaala oli Köyliön kulkurille mieleenpainuva kokemus.
– Illallinen oli kello 21 ja kahvit juotiin yöllä!
Kiertolaiselämää viettävä Rosvall on tien päällä välttynyt isommilta haavereilta. Kerran häneltä vietiin Espanjassa rahat. Ohi ajaneen auton kuljettaja viittilöi sinnikkäästi Rosvallia ajamaan tien sivuun.
– Olin unohtanut sen periaatteen, että koskaan ei pitäisi pysähtyä.Autoilija huiputti Rosvallin tutkimaan rengasta, ja sillä aikaa rikoskaveri kähvelsi autossa olleesta kassista käteisen rahan.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.