Eteläiseltä Raumalta löytyy luontoretkeilyn hiomaton timantti

Johanna Päivinen ja Päivi Hinno retkeilevät mielellään itsekin perheineen Särklammen maastossa, josta löytyy myös maastopyöräilyyn sopivia polkuja. Alueen reitistöä päivitetään alkukesän aikana, ja tavoitteena on, että ennen juhannusta Särklammen reitti saataisiin paremmin merkittyä. Kuvat: Pekka Lehmuskallio

Vermuntilan ja Vasaraisten välissä on useita järviä, joiden ympäriltä löytyy niin jykevää kalliomaastoa, muinaishautoja kuin metsässä risteileviä polkujakin.

Alue olisi aivan ihanteellinen luontoretkeilykohde – ja sellaiseksi sitä vuosituhannen vaihteessa pyrittiin muokkaamaankin.

– Eräs Vasaraisilla asuva opettaja nimesi alueen Seitsemän järven retkeilyreitiksi. Alueesta tehtiin kartta, ja reitistöä viitoitettiin. Maasto on kuitenkin parissa kymmenessä vuodessa ehtinyt rehevöityä, maanomistuksissa on tapahtunut muutoksia, ja opastekyltit ovat harmaantuneet ja kaatuilleet, joten me olemme nyt ottaneet yhdeksi tavoitteeksemme retkeilyreitistön päivittämisen ja merkitsemisen, Johanna Päivinen Vermuntilan-Kulamaan kyläyhdistyksestä kertoo.

Johannan kotitalo sijaitsee Vermuntilassa Hietalantiellä, josta lähtee 2,5 kilometrin pituinen metsäpolku kauniille Särklammelle. Päivisten talon edessä on pieni parkkipaikkakin, johon retkeilijät voivat jättää autonsa retken ajaksi.

Metsäpolkua pitkin pääsee myös Pitkäjärvenkallioille ja jopa Vasaraisten Soukaisiin asti. Särklammelta pääsee taas takaisin Hietalantien lähtöpaikkaan joko palaamalla samaa polkua, tai metsätietä pitkin.

– Jos joku nyt sattuu jostain löytämään vanhan Seitsemän järven retkeilyreittikartan, siihen ei kannata missään nimessä luottaa. Alueen maanomistajat eli Rauman kaupunki, yksityiset ja UPM, ovat tehneet alueella muutoksia, eikä vanha kartta näin palvele enää retkeilijöitä. Nyt saattaa käydä niin, että jotain polkua seuratessaan voikin päätyä sadan lehmän pihattonavettaan, Päivi Hinno nauraa.

Seitsemän järven retkeilyreitistä tehtiin aikanaan tällainen karttakin, mutta sen tiedot eivät enää pidä paikkansa. Alueen maanomistuksissa ja maankäytössä on tapahtunut muutoksia.

Johanna myös muistuttaa, että koko laajalla alueella liikkuu paljon metsän eläimiä, joiden tekemät polut saattavat hämätä retkeilijää. Siksi kannattaakin olla tarkkana, ettei lähde seuraamaan eläinten tekemää polkua.

– Tuskin siellä kuitenkaan eksymään pääse, Päivi huomauttaa.

Vermuntilan-Kulamaan kyläyhdistys on tehnyt jo paljon töitä Noitajärven ympäristössä. Noitajärven ja Rehelmäjärven reittiä on viitoitettu, ja varsin helppokulkuisen reitin molemmissa päissä on laavut ja nuotiopaikat.

– Haaveissamme on saada rakennettua Särklammellekin laavu. Se olisi oikea erämaalaavu, jonne ei pääse autolla ihan viereen, Johanna kertoo.

– Jos saisimme Vasaraisilta vielä porukkaa innostumaan asiasta, tästä kokonaisuudesta tulisi todella upea luontoretkeilykohde, jatkuuhan reitistö aina Vasaraisille asti, Päivi jatkaa.

Kanoottiyhteys Kaljasjärveltä Anttilan ja Voiluodon läpi aina Hanhisiin ja merelle antaa oman erikoisen loisteensa tähän luontoretkeilyn hiomattomaan timanttiin.

– Välillä kanoottia pitää kantaa, sillä Kaljasjoki on joissain kohdissa vain kapeahko oja, ja kanoottireitin varrelle osuu myös joitakin siltoja. Mieheni on useana vuonna tehnyt kaverinsa kanssa kanoottireissun, joten kyllä se ihan mahdollista on. Tosin kirves kannattaa varata mukaan, koska joen yli on saattanut kaatua oksia ja risuja, Päivi neuvoo.

Tänä keväänä Kaljasjoessa on kuitenkin niin vähän vettä, että kanoottimatkasta haaveilevien on syytä odottaa ensi kevääseen.

Naiset kertovat, että kyläyhdistys sai taannoin rahaa, jonka turvin Särklammen reitin opastekylttejä voitiin hiukan uusia. Nyt alkukesällä reittiä on tarkoitus parantaa ja päivittää entisestään, jotta viimeistään juhannuksena se olisi kauttaaltaan merkitty.

– Olemme olleet Maaseudun kehittämisyhdistys Ravakkaan yhteydessä, jotta Seitsemän järven retkeilyreitti pääsisi mukaan laajempaan Ravakan alueen ulkoilureitistöjä esittelevään karttaan, Päivi Hinno kertoo.

– Kiinnostus luontomatkailua kohtaan kasvaa koko ajan. Se näkyi jo ennen koronapandemiaakin, mutta viimeistään nyt ihmiset ovat alkaneet ymmärtää, miten hienoja kohteita meillä on ihan omilla kotikulmillamme, Johanna Päivinen toteaa.