Kuvitteellinen Juuselan talo Sammaliston kylässä ihmisineen on kulkenut eurajokelaisen Marja Hiltusen matkassa jo useamman vuoden ajan.
Marraskuussa ilmestyi trilogian päätösosa, jossa ympyrä sulkeutuu – ainakin toistaiseksi, kun seitsemäntoistavuotias Elsa lähtee vastoin vanhempiensa toiveita lapsenpiiaksi Juuselan taloon Eurajoelle, mummunsa synnyinpitäjään. Paikkaan, josta kirjasarja sai alkunsa.
– En vielä tiedä, olenko jättänyt tarinalle hyvästit. Se jää nähtäväksi. Lopetin kirjan kuitenkin niin, että sille voi kirjoittaa jatkoa, Hiltunen hymyilee.
Uusin romaani Vainio-Tanin Elsa on itsenäinen jatko-osa Juuselan kahdelle aiemmalle historialliselle romaanille, Koivikon Agathalle ja Vainio-Tanin Agathalle.
– Minulla oli koko ajan päässä isona kuvana koko tarina. Romaaneissa on myös samoja henkilöitä kuin yhdessä Leena Faltun kanssa kirjoittamissani Mansikkamäen Elinassa ja Juuselan Maijassa.
Hiltunen aloitti romaanisarjansa 1860-luvulta, Vainio-Tanin Elsassa aikajänne ovat vuodet 1917–1921. Kirjasarjasta on nyt tekeillä äänikirjaversio.
Hiltunen kirjoittaa viihdettä, mutta on tarkka historiallisista yksityiskohdista.
– Toivon ainakin, ettei niissä mennä paljon pieleen.
Viimeisessä kirjassa on jännittävä loppuratkaisu. Päähenkilö elää keskellä sisällissodan tapahtumia.
– Se oli kuitenkin täällä Eurajoella rankka asia.
Palautetta ei kuitenkaan ole tullut, ja Hiltunen toteaakin, että tapahtuneesta on kuitenkin jo sata vuotta.
– Romaanissa näkökulma on vauraan talon, mutta myös toisen puolen tarina tulee esille.
Innostunut harrastajakirjoittaja on jo siirtynyt uuden aihepiirin pariin. Sadan vuoden takaisista tapahtumista hän lähtee uudessa romaanissa paljon kauemmas, aina keskiajalle saakka.
Tekeillä olevan romaanin päähenkilö on sen ajan mittapuun mukaan jo varttunut aikuinen nainen, 22-vuotias Kristiina Vehnäpää.
– Aloitan kirjoittamisen aina henkilöillä, keksin ne ja mietin heille ulkonäön. Sitten ryhdyn miettimään isoja linjauksia, sitä mitä kirjassa tulee tapahtumaan.
Kristiina on naimaton nainen, joka emännöi kauppias-isänsä taloa. Tarina sijoittuu, minnekäs muualle kuin kuvitteelliseen Juuselan taloon.
– Asutus oli tuolloin Eurajoella jo vakiintunutta, euralaisten nautinta-aluetta. Kunta oli jaettu kahtia Haloiseen ja Viloiseen. Aika surkealta seutu silti varmasti näytti, pieniä tönöjä pienissä kylissä.
Keskiaika näyttäytyy kirjoittajalle tyystin erilaisena kuin esimerkiksi 1800-luku.
– Keskiaika oli aitoa ja pidäkkeetöntä aikaa. 1800-luku oli etenkin paremman väen keskuudessa järkyttävää sääntöjen ja tekopyhyyden aikaa. Naisista tehtiin nukkeja. Keskiajalla nainen saattoi olla talon emäntä, jolla oli paljon valtaa.
Hiltusen romaaneissa onkin selvä naisnäkökulma. Koivikon Agatha esimerkiksi joutui isännän hyväksikäyttämäksi.
– Olen halunnut tuoda esille sen, ettei naisella ollut valtaa edes omaan ruumiiseensa.
Hän ei haluakaan kirjoittaa puhdasta hömppää, vaan sanoo pyrkivänsä siihen, että romaanien ihmiset ovat oikeita ihmisiä.
– Haen syitä ja selityksiä siihen, miksi ihmiset ovat sellaisia kuin ovat.
Keskiajalle sijoittuvan romaanin kirjoittaminen on vasta alkuvaiheessa. Taustatyötä pitää tehdä paljon, mutta aiheesta on Hiltusen mukaan onneksi paljon materiaalia olemassa.
– Nyt olen esimerkiksi miettinyt sitä, miten penkkiä tuohon aikaan kutsuttiin. Lavitsa se taisi olla.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.