Herttinen, mikä sieltä oikein nousee?

Sinne plumpsahti Nikolain magneetti. Kuvat: Juha Sinisalo

On lämmin huhtikuinen aamupäivä Syväraumanlahden venesatamassa. Suvitien varren laiturilla on pari kalastajaa sekä pariskunta, jonka kalastusväline näyttää poikkeavan tavanomaisista ongista ja virveleistä.

Nikolai Tabunov ja Suvi Liiten ovat tiettävästi Rauman ainoat magneettikalastajat. He eivät tavoittele saaliikseen mereneläviä – he puhdistavat supertehokkaalla magneetillaan vesistöjen pohjia metalliromusta ja tekevät näin erittäin tärkeää työtä ympäristömme hyväksi.

Täysin vapaaehtoisesti ja harrastuspohjalta.

– Näin YouTubessa videoita amerikkalaisista magneettikalastajista. Homma näytti kiinnostavalta, joten ryhdyin etsimään nettikauppaa, josta voisin tilata suuritehoisen magneetin. Amerikkalaisesta verkkokaupasta sitten löysin jopa 130 kiloa vetävän magneetin, Nikolai selvittää.

Nikolain supermagneetti jaksaa nostaa noin 130 kilon painoisia esineitä.

Magneettikalastuksessa haravoidaan vesistöjä vahvalla magneetilla, joka on sidottu tukevan narun tai köyden päähän.

Nikolai heittää magneettinsa Syväraumanlahteen ja alkaa pikkuhiljaa vetää sitä pitkin merenpohjaa. Melkein heti hän tuntee jonkin tarttuvan magneettiin.

– Nyt ihan varovasti, hän kuiskaa, mutta sitten naru hänen kädessään löystyy.

– Välillä magneetti irtoaa kohteestaan eikä sitten auta muu kuin yrittää uudelleen, Suvi Liiten selvittää.

Nikolai tietää magneetin käyttäytymisestä, että pohjassa on nyt joku isompi esine.

– Veikkaan polkupyörää, hän toteaa, ja kuin vakuudeksi magneettiin tarttuu pikkuruinen osa vanhasta polkupyörästä.

Joskus nostamisessa tarvitaan naara-ankkuria.

Muutaman nostoyrityksen jälkeen Nikolai ottaa käteensä naara-ankkurin, joka on kiinnitetty narun toiseen päähän.
Hän heittää naaran magneettinsa lisäksi merenpohjaan – ja sitten alkaa tapahtua.

Suvin ja Nikolain saaliiksi tuli ensiyrittämällä vanha polkupyörä.

Pariskunta nostaa varovasti laiturille polkupyörän, joka osoittautuu saksalaiseksi GX 2000 -laatupyöräksi menneiltä vuosilta.
Merirokon kuorruttamassa retropyörässä on vielä dynamokäyttöinen lamppukin paikoillaan.

– Ajatella, että joku on heittänyt tällaisen pyörän mereen! Nikolai huokaisee.

Syväraumanlahdesta naarattu polkupyörä ei ole suinkaan Nikolain ja Suvin ainoa saman kulkuneuvolajin löytö.
Vasta tänä keväänä magneettikalastusharrastuksen aloittanut pariskunta on jo onkinut Rauman vesistöistä kymmeniä polkupyöriä.

Eräälläkin viikolla he nostivat kuivalle maalle yli 30 polkupyörää kolmen päivän aikana, ja onpa heidän magneettiinsa tarttunut skootterikin.

– Löysimme sen Sompapolun lähistöltä melko syvästä ojasta. Sen ylös saamiseksi tarvitsimme apua pelastuslaitokselta, sillä emme olisi jaksaneet itse vetää sitä kuiville. Meitä huolestutti myös se, että moposta pääsee luontoon ja veteen öljyä, Nikolai kertoo.

Nikolai ja Suvi ovat toimittaneet suuren määrän metalliromua Rauman jätehuoltolaitoksen ja Kuusakosken metallinkeräykseen.

Saksalaisessa laatupyörässä oli kiinnitettynä lamppukin.

Polkupyörien lisäksi heidän magneettipyydykseensä on tarttunut lukemattomia juomatölkkejä ja paljon muuta metalliroskaa.

– Kysyin Rauman kaupungilta, että jos me nostamme romut ylös merestä ja muista vesistöistä ja kasaamme ne yhdeksi keoksi, niin eikö kaupunki voisi tulla noutamaan koko kasan isommalla autolla ja viedä kierrätykseen? Se ei kuulemma ole mahdollista. Meidän pitää itse hoitaa se kuljetus, Nikolai puuskahtaa.

Ainakaan tähän mennessä he eivät ole saaneet kierrätykseen viemästään metalliromusta mitään korvausta.

– No saapahan tästä harrastuksesta ainakin hyvän mielen, jännityksen lisäksi, Suvi hymyilee.

Nikolai ja Suvi kuljettavat kaikki pyydystämänsä metalliesineet kierrätykseen.

Magneettikalastus on vienyt ainakin Nikolain mennessään niin, että hän käy nykyään kalastamassa joka päivä jossain päin Raumaa.

– Olen aivan intona, kun tämä on niin jännää. Joskus magneettiin on tarttunut jopa kolikkolaatikko, mutta se on ollut tyhjä. Jospa joskus löytyisi vaikka kokonainen kassalipas? hän pohtii.

Nikolai Tabunov ja Suvi Liiten toivovat, että moni muukin raumalainen innostuisi tästä hauskasta ja hyödyllisestä harrastuksesta.

– Näin saisimme vesistöjemme pohjat siistimmäksi ja metallit hyötykäyttöön.