Huoli ja kiitollisuus. Tiivistetysti noiden asioiden takia Rauma Basket sai alkuviikosta vieraan Jyväskylästä vetämään seuran nuorten koripalloleiriä. Tuo vieras oli Toni Nyman, Jyväskylä Basketball Academyn junioripäällikkö.
Entisellä Salon Vilppaan liigajoukkueen apuvalmentajalla olisi kädet täynnä työtä Keski-Suomenkin junnukoripallon kanssa, mutta Nyman halusi raivata tilaa kalenteristaan tälle leirille. Siksi hän on matkalla samoissa merkeissä myös Kokkolaan, ja oli menossa Mikkeliin ja Vaasaan ennen kuin leirit siellä jouduttiin perumaan.
– Ihan pohjimmainen syy tulolleni on se, että olen huolissani pienistä seuroista Suomessa. Pienet seurat pienenevät entisestään, isät valmentavat, Nyman kertoo.
– Enkä tarkoita sillä sitä, etteivät isät osaisi valmentaa, mutta olen huolissani, riittääkö seuroissa hyviä, koulutettuja ihmisiä ja osaamista viedä hyviä pelaajia eteenpäin. Suomalaisessa koripallossa pienistä seuroista tulee yksittäisiä helmiä. Tuleeko pienistä seuroista enää näitä helmiä, jos ne näivettyvät?
Nymanin työtä JBA:ssa on järjestää lukioikäisille pelaajille mahdollisimman hyvä kokonaispaketti pärjätäkseen sekä koripallossa että koulussa. Paikallisen NBA-tähden Lauri Markkasen mainetekojen turvin HoNsU tekee vahvaa työtä jyväskyläläisessä ruohonjuuritason koripallossa, mutta JBA haluaa lupaavia pelaajia myös Jyväskylän ulkopuolelta.
Esimerkiksi Raumalta Jyväskylään pelaamaan ja opiskelemaan ovat muuttaneet Tiittasen sisarukset Jaakko ja Lotta.
– Toki tässä visiitissä oli Jaakon ja Lotan siirron myötä takana myös halu antaa jotain takaisin Raumalle. Leirillä oli esimerkiksi apuvalmentajina kolme Rauma Basketin valmentajaa. Toivottavasti he saivat jotain omaan seuravalmentamiseensa, Nyman taustoittaa.
Valmentajan käsityksen mukaan Tiittaset eivät ole ainoat, joilla on potentiaalia lähteä Raumalta eteenpäin koripallon perässä.Se on kuitenkin realismia, että vaikka RaBa tekisi miten hyvää juniorityötä, jossain vaiheessa parhaiden on lähdettävä suuremmille parketeille.
Nyman ottaa esimerkiksi Lotta Tiittasen, joka kuuluu U16-maajoukkueen vakiokalustoon ja oli juuri voittamassa Suomelle Pohjoismaiden mestaruutta.
– Kärjistetysti jos sanoo, niin hyvien pelaajien pitää harjoitella hyvien pelaajien kanssa. On varmasti yksilöllistäkin, missä kohtaa se raja tulee, mutta jossain vaiheessa hyvän pelaajan pitää kehittyäkseen saada riittävä määrä harjoituksia, riittävä vaatimustaso ja riittävästi vaikeuksia, joita syntyy muita hyviä vastaan pelatessa.Jyväskylässä nuorilla koripalloilijoilla ovat asiat melko mukavasti. JBA:n ja Gradian solmiman yhteistyön myötä koulu ja koripallo paiskaavat kättä.
– Varsinkin kouluyhteistyö on tosi magee. Aamuharjoitus on kello 8.30, koulu jatkuu samassa rakennuksessa, ja kun se loppuu kello 15–16, urheilija siirtyy alakertaan, jossa alkaa päivän toinen harjoitus kello 16. Illat jäävät vapaaksi kavereille ja läksyille, Nyman kertoo.
– Meille on tosi tärkeää, että koulu sujuu rinta rinnan urheilun kanssa.
Lähes kaikki JBA:n pelaajat käyvät samaa Schildtin lukion urheilulinjaa. Lisäksi moni asuu melkeinpä koulua vastapäätä.
– Siinä on aika paljon eroa, kun jossain päin joku ajaa 45 minuuttia lepakkovuorolle, joka päättyy kello 22, Nyman huomauttaa.
Herääkin kysymys, onko Suomessa riittävästi paikkakuntia, joissa lahjakkaat ja halukkaat voivat panostaa kouluun ja koripalloon. Mieleen tulee Jyväskylän lisäksi nopeasti vain Helsingin maineikas Märskyn urheilulukio, jonka yhteydessä toimii Helsinki Basketball Academy (HBA).
HBA-Märskyn edustusjoukkueet pelaavat miesten 1A-divisioonaa ja naisten Korisliigaa, JBA:n miehet 1A-divisioonaa, naiset 1-divisioonaa ja JBA Gradian lukiolaisjoukkue vielä miesten 1B-divisioonaa.
JBA on lisäksi rakentamassa yhteistyötä myös yläkoulujen kanssa sekä kansainvälisiä avauksia, kuten European Youth Basketball Leagueen osallistuminen.
– Vaarallista lähteä sanomaan. Me olemme keskittymiä, mutta hyviä paikkoja on varmasti muitakin. Sen voin sanoa, että sellaisia paikkoja, joissa pystyy yhdistämään koulun ja harjoittelun, ja saa tukea ammattivalmentajilta, ei ole riittävästi, Nyman muotoilee.
Urheilijanalun kannalta olisi sitä parempi, mitä lähempää kotia opiskelupaikka ja riittävän laadukas joukkue löytyvät.
– Senkin voin sanoa, ettei ole mun mielestäni hyvä asia, että sarjat alkavat olla niin pääkaupunkiseutupainotteisia. Tarvitsemme sarjoihin valtakunnallisesti joukkueita, Nyman pohtii.
JBA on loistanut Keski-Suomen koripalloakatemiana nyt viitisen vuotta. Jyväskylässä on mietitty, miten mitata ja siten alleviivata toiminnan tasoa.
– Yksi mittari, jota on mietitty, on se, kuinka paljon pelaajia lähtee vuosittain Korisliigaan. Nyt se tahti on ollut 3–4 pelaaja vuosi, mikä on ihan hurja. Toinen mittari voisi olla nuorten maajoukkuepelaajien määrä. Niitäkin meillä on hirveästi, muistaakseni 11, Nyman laskee.
Nyman ei pidä kuitenkaan JBA:n ainoana mittarina urheilullista menestystä.
– Meille on oikeasti tosi tärkeää se, että nuoret kasvaisivat suoraan. Vaikka kuinka meillä olisi nuorten maajoukkuepelaajia, tosi pienestä prosentista tulee lopulta ammattiurheilijoita, jotka pelaavat pitkän uran. Mutta heistä voi tulla vaikka mitä muuta, hyviä elämässä pärjääviä ihmisiä. Voimme antaa paljon siihenkin ja olla kasvussa mukana.
Siinä on ohjenuoraa mille tahansa urheiluseuralle.
– Pitää myös muistaa, että heistä voi tulla lajille myöhemmin muita toimijoita. Esimerkiksi tuomareista ja kouluttautuvista valmentajista on pulaa. Ei kaikista tarvitsekaan tulla ammattipelaajia, Nyman muistuttaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.