Juha Teikari, 48, on viettänyt ikänsä urheilupaikoilla. Hän aloitti jääkiekon seitsemän vanhana, joten joukkueurheilu on ollut mukana miehen elämässä jo neljän vuosikymmenen ajan.
Vuosista suurimman osan hän on kuitenkin keskittynyt panemaan muihin vauhtia. Omat kaukalopalloilut jäivät siinä kohtaa, kun salibandyvalmennuksesta tuli vakava harrastus.
Teikari valmensi vuosikaudet SalBan edustusjoukkuetta. Se oli harrastus. Leipä taloon tuli työmaapäällikön hommista.
– Työn ja harrastuksen luomien kiireiden ja paineiden takia aloin viettää hyvin epäsäännöllistä elämää. Nälkä tuli hoidettua kaljalla, Teikari kertaa.
– Lopulta tajusin töissä, että olen todella huonossa kunnossa. Niin huonossa, että en pystynyt kiipeämään rappusia, vaan kahden kerroksen välein oli pakko pysähtyä mukamas katselemaan jotain. En vain jaksanut.
Herätys tuli syksyllä 2017. Teikari ajautui työpaikalla keskusteluun, miten asiakkaita kestitään aina illanistujaisissa, joihin kuuluvat rasvaiset pihvit ja alkoholi. Syntyi ajatus, että voitaisiin tehdä jotain muutakin.
Se jokin oli ryhmän hyvinvoinnin parantaminen.
Yhteensä kahdeksan hengen ryhmä päätyi Jani Rajalan vetämän euralaisen kuntokeskuksen asiakkaiksi. Heille räätälöitiin paketti, joka sisälsi ryhmäliikuntaa, kehonmittauksia ja ruokavalioita.
– Itselleni ensimmäiset kerrat salilla olivat aika vaikeita. Kuulostaa ehkä leijumiselta, mutta olen aina ollut se bad guy, jota on kumarreltu. Nyt piti ruveta tekemään niin pienillä painoilla, että mietin väkisin, kehtaanko edes mennä salille, Teikari muistelee.
Punttisali ei ollut hänelle tuttu ympäristö, sillä miehen omaan urheiluun oli aina kuulunut kiinteästi jonkinlainen maila.
– Aluksi hävetti niin paljon, että selitin kovaan ääneen, miten olkapääleikkauksen jälkeen on hyvä tehdä tällaisilla pienillä painoilla. Mitään olkapääleikkausta ei tietysti oltu tehty, Teikari kertoo.
– Näin jatkui, kunnes huomasin, että ne salin isoimmatkin möröt tekivät osan treenistään ihan samanlaisilla pienillä painoilla.
Kului kolme kuukautta, ja oli aika tarkastella tuloksia. Paino oli pudonnut kymmenen kiloa, mutta lihasmassa oli lisääntynyt puolellatoista kilolla.
Rasvaprosentti oli pudonnut vielä rajummin. Kun kaikki alkoi, se oli 24,5. Kolmen kuukauden päästä lukema oli 15.
– Olen syönyt itseni kevyemmäksi, ja alkoholin käyttö on ollut minimissään. Alkuun olin 75 päivää putkeen ilman pisaraakaan alkoholia. Sitten oli yhdet juhlat, joita ennen käytiin tietty keskustelu Janin kanssa. Sain ohjeet, että tarkoitus ei ole rääkätä itseään, Teikari paljastaa.
– Jos on juhlat, silloin mässätään ja otetaan vähän viinaakin, mutta se jätetään siihen iltaan.Nopeasti Teikari huomasi muitakin muutoksia itsessään. Hän saattoi esimerkiksi jättää nukahtamispillerit pois.
– Vireystila on aivan erilainen kuin ennen. Olen aina ollut yökukkuja, joka on puoleen yöhön vetänyt kanavarallia. Hyvä, kun nyt jaksaa Tulosruudun katsoa, kun luomet alkavat painaa.
Elämäntaparemonttia on jatkunut nyt puolitoista vuotta. Viime kesänä oma treenaaminen jäi hetkeksi, mutta nyt Teikari on varma, että ensi kesänä niin ei tapahdu.
– Enää ei syödä pitsaa tai kebabia, eikä jääkaapissa ole lihapiirakoita. Siellä on kanaa ja proteiinirahkaa, hän kertoo.
– Ja kaiken lisäksi mä tykkään noista safkoista. Jos sanon, että en edes joka kuukausi syö tuon ruokavalion ulkopuolelta, niin en liioittele.
Hän uskoo, että uusi elämäntyyli on tullut jäädäkseen.
– Ja jos tämänikäinen tenunenä pystyy näin radikaalisti muuttumaan, pystyy kuka vaan, Teikari lataa.
Tammikuussa Teikari palasi ainakin hetkeksi käskijän rooliin, kun hän otti SalBan edustusjoukkueen valmennusvastuun. Viimeistä kertaa, siitä hän on varma.
– Sanoin viimeisen pelin jälkeen, että pistäkää mahdollisimman moneen paikkaan, että en enää SalBan edustusta valmenna.
Sitä ei ole poissuljettu, että valmentaisin junnujoukkueita, Teikari linjaa.
– Mutta jos nyt yrittäisi käyttää aikaa itseensä. Se on jäänyt tässä parinkymmenen vuoden aikana vähän vähemmälle.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.