Jonna Sivosen Ystävä Rakkahin -pieneläintuhkaamosta asiakas saa hankittua lemmikilleen myös uurnan. Mallisto löytyy yrityksen verkkosivuilta.
– Idea pieneläintuhkaamosta syntyi puhtaasti omakohtaisesta huonosta kokemuksesta, joka liittyi rakkaan lemmikkini tuhkaukseen. Sen seurauksena päätin, että perustan oman tuhkaamon, jonka toiminta on luotettavaa, hienotunteista ja eläintä arvostavaa, kertoo Ystävä Rakkahin -pieneläintuhkaamon Raumalle perustanut Jonna Sivonen.
Yrityksen perustamista edelsi lupaprosessi, joka oli iso kokonaisuus, sillä tuhkaamotoiminta on tarkkaan valvottua ja tarkasti määritettyä. Ilman ympäristölupaa Suomessa ei saa pyörittää tuhkaamotoimintaa.
– Minulla on ympäristölupa, joka mahdollistaa sen, että pystyn sijoittamaan tuhkaamolle jäävän tuhkan kiinteistölleni muistolehtoon, joka sijaitsee kauniilla maisemapaikalla järven rannalla. Mikäli ympäristölupaa ei olisi, muiden muassa yhteistuhkauksesta muodostuva tuhka pitäisi viedä kaatopaikalle. Tuhkaa koskeva päätös on aina omistajan. Suorittamassani yksilötuhkauksessa asiakas voi luottaa, että hän oikeasti saa lemmikkinsä koko tuhkan itselleen, Sivonen selvittää.
Ensimmäiset tuhkaukset Sivonen teki Vasaraisilla sijaitsevassa tuhkaamossaan viime vuoden lopulla.
– Aika hassua, että valtaosa ensimmäisistä asiakkaistani tuli Uudeltamaalta. He olivat ilmeisesti löytäneet yritykseni netistä. Pääkaupunkiseudulla tuhkaaminen on hintavampaa kuin minulla, joten siksi asiakkaita tulee myös sieltä, Sivonen toteaa.
Nyt tuhkaamon toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin, ja paikallisetkin lemmikinomistajat ovat löytäneet Ystävä Rakkahin -tuhkaamon. Sivonen tekee yhteistyötä muutaman Rauman sedun eläinlääkärin kanssa.
– Mikäli asiakas haluaa, niin voin mennä hakemaan lemmikin eläinlääkärin vastaanotolta heti lopetuksen jälkeen. Voin noutaa lemmikin miltä tahansa eläinlääkäriasemalta, tai vaikka omistajan kotoa, jos niin halutaan. Jos kyseessä on eläinlääkäri, joka käyttää muuta tuhkaamoa, minun on oltava noutamassa lemmikki heti lopetuksen jälkeen omistajan ollessa paikalla. Tällaisista tilanteista toivoisin omistajien ottavan minuun yhteyttä heti, kun luopumisen aika on tiedossa.
Ystävä Rakkahin -pieneläintuhkaamolla on vastaanottotilat Pitkäjärvenkadulla Paroalhossa tunnelmallisen kodin ympäristössä. Sinne omistaja voi itse tuoda kuolleen lemmikkinsä, hyvästellä sen ja hakea sen tuhkat pois seuraavana päivänä, tai tapauksesta riippuen, jopa vielä saman päivän iltana.
– Asiakkaat ovat kiitelleet sitä, että toiminta on niin joustavaa ja nopeaa, eikä tuhkaa tarvitse odotella useita viikkoja. Tuhkaamosta erillään olevat vastaanottotilat ovat myös saaneet hyvää palautetta, sillä kokemukseni mukaan eläimen omistajat eivät halua tulla lähelle varsinaista tuhkaamopaikkaa.
Pieneläintuhkaamon pyörittäminen on Sivosen mukaan aika ajoin henkisesti raskasta, sillä hän haluaa olla tavoitettavissa 24/7. Ellei hän itse pääse vastaamaan puhelimeen, joku muu tulee avuksi.
Itseään Sivonen hoitaa liikunnalla sekä nauttimalla omasta perheestä, lemmikkieläimistä ja pienistä asioista, kuten linnunlaulusta.
– Nykyinen työni on muuttanut maailmankatsomustani. Vaikka olenkin kuoleman kanssa tekemisissä, arvostan elämää nyt vähän suuremmassa mittakaavassa.
Sivosen yrityksessä eläimet tuhkataan painon mukaan.
– Tähän mennessä pienin yksilötuhkattava on ollut kääpiöhamsteri, isoin 90 kiloa painava koira. Yhteistä näidenkin lemmikkien omistajille on se, että heidän surunsa on yhtä suuri, riippumatta lemmikin koosta.
Hän on itse hyvin eläinrakas, ja lemmikit ovat hänelle, kuten monelle muullekin eläimen omistajalle, rakkaita perheenjäseniä, joista luopuminen on äärimmäisen surullista ja tuskallista.
– Muut eivät ymmärrä, miten tärkeitä eläimet voivat jollekin olla. Monelle yksinäiselle ihmiselle eläin voi merkitä viimeistä oljenkortta, jonka avulla hän jaksaa vielä pysyä elämässä kiinni. Minä koen, että olen tärkeässä roolissa auttaessani ihmistä hänen suuressa menetyksessään. Teen tätä työtä, koska haluan, että herkässä tilassa olevat surevat ihmiset saavat palvelua, johon he voivat luottaa.
Sivonen myöntää, että kohdatessaan suuren murheen keskellä olevan lemmikin omistajan, myös hänen silmänsä kostuvat.
– En pysty olemaan reagoimatta tilanteeseen, sillä itselläni on vahva tunnemuisti luopumisen tuskasta. Täytyy kuitenkin ajatella niin, että ihminen on vastuussa eläimestä, myös sen elämän päättämisestä silloin, kun toivoa ei enää ole. Minä autan omistajaa tekemään hänen rakkaalle lemmikilleen viimeisen palveluksen.
Liike-elämässä tapahtuu -juttusarjassa kerromme Rauman seudun yritysten kuulumisia.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.