Ryhdikkäänä seisovan yli satavuotiaan puurakennuksen ikkunoista avautuu aurinkoisena päivänä näkymä kimmeltävälle merelle. Käytävät notkuvat pahvilaatikoita. Lapset viettävät pihalla välituntia – vielä viimeisiä kertoja tässä pihapiirissä.
Syvärauman koulun toiminta loppuu tämän kevätlukukauden päättyessä. Oppilaat ja henkilökunta siirtyvät upouuteen Pohjoiskehän kouluun.
– Mitään täältä ei saa mukanaan viedä. Olen käynyt vanhoja papereita kansio kerrallaan läpi, ja kyllä siitä sellainen haikea olo tulee, kertoo neljättä luokkaa opettava vararehtori Katja Nivala.
Papereita onkin Nivalan arkistoihin kertynyt kunnioitettava määrä, sillä hän aloitti Syvärauman koulussa nuorena opettajana vuonna 1986.
– Nyt mennään jo toista kierrosta, kun täällä on lapsia, joiden isejä ja äitejä olen opettanut. Kun väkeä tulee pihaan, niin aina sieltä jonkun tuntee.
Nivala luonnehtiikin Syvärauman koulua kyläkouluksi kaupungissa. Koulun loppuminen on hänen mukaansa suuri suru myös Syvärauman asukkaille.
– Moni kyselee, mitä koululle sitten tapahtuu. Väkeä käy iltaisin jumpalla ja kansalaisopiston nypläyspiireissä ja muuta. On tämä vähän sellainen kylän keskus, jonne on helppo tulla, Nivala kuvailee.
Oppilaita Syvärauman koulussa on nykystandardein mitattuna vähän, noin 150. Joka luokka-asteella on vain yksi luokka.
– Olen aina ollut sitä mieltä, että yksisarjainen koulu on ihmisen kokoinen koulu. Sitten kun mennään kolmisarjaiseen, niin yksiköt ovat jo aika isoja, sanoo Katja Nivala.
Olen aina ollut sitä mieltä, että yksisarjainen koulu on ihmisen kokoinen koulu.
Pohjoiskehällä tämä tulee olemaan todellisuutta. Kolmisarjaisen koulun oppilaslukema tulee kohoamaan ensi syksynä aloittavasta 400 oppilaasta parissa vuodessa kaikkiaan 550:een oppilaaseen.
Pieni koulu on myös oppilaiden mieleen. Kun Nivalan opettamilta nelosluokkalaisilta kysyy, mikä Syvärauman koulussa on kivaa, selkeitä vastauksia satelee nopeasti.
– Tää on pieni.
– Ei ole paljoa oppilaita.
– Kaikki tuntee kaikki.
– Täällä me syödään luokassa, mutta uudessa koulussa on ruokala. Siellä voi olla kova meteli.
– Kun tähän kouluun on tottunut, niin ei täältä haluais lähteä.
Tulevia luokkakavereitakin on tosin jo tavattu, ja opettajan tuntuman mukaan lapset suhtautuvat muutokseen iloisin mielin.
Ainutlaatuinen sijainti meren rannalla on mahdollistanut monenlaista.
– Jos elokuussa on ollut lämpimiä päiviä, niin ensimmäiset päivät on voitu viettää Saharannassa uimarannalla. Sielläkin voi oppia yllättävän paljon kaikenlaista, Nivala naurahtaa.
– Meri on aina ollut hyvin vahvasti mukana koulutoiminnassamme.
Ei metsän laidalla sijaitsevaan Pohjoiskehän kouluunkaan silti ennakkoluuloisesti suhtauduta.
– Siellä on varmasti ajanmukaiset tilat ja uudenlainen tekniikka käytössä. Ja musiikkiluokistahan tulee aivan huikeat. Se tuo mukanaan kaikenlaisia uusia mahdollisuuksia, intoilee musiikkikerho Syviksen Sykettäkin vetävä Nivala.
– Mieli avoimena sinne lähdetään. Uusien kollegoiden kanssa voi syntyä vaikka kuinka hedelmällistä yhteistyötä.
Kun tähän kouluun on tottunut, niin ei täältä haluais lähteä.
Ennen kesälaitumia ja uuteen kouluun muuttoa Syvärauman koululla kuitenkin juhlitaan.
Tulevana lauantaina 18. toukokuuta koululla vietetään lähtöjuhlia yhdessä oppilaiden ja heidän vanhempiensa kanssa.
– Koulumme entinen oppilas, taikuri Marcus Alexander vetää taikashow'n, ja vanhempainyhdistys on järjestänyt popcorn-koneen ja ilmapalloja. Koulu tarjoaa lohikeittoa, ja lopuksi Syviksen Syke esittää vielä muutaman kappaleen, Nivala kertoo ohjelmasta.
Pihalle ohjelmaa seuraamaan ovat lauantaina kaikki tervetulleita, vaikka keittoa riittää vain kutsutuille.
Yleensä Nivalalla on oikea palo juhlien järjestämiseen. Nyt mieli on kuitenkin haikea.
– Nyt tuntuu pikemminkin siltä, että liekki on sammutettu. Mutta tulee meille silti hienot juhlat.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.