Aino Urholin ja Pentti Arponen, tytär ja isä, päätyivät molemmat opetusalalle. Urholin valmistui juuri varhaiskasvatuksen opettajaksi, Arponen 54 vuotta sitten teknisten töiden opettajaksi. Kuva: Juha Sinisalo
– Taitaa olla lähes Suomen ennätys, peräti 54 vuotta välissä, naurahtaa raumalainen Pentti Arponen viitatessaan hänen sekä hänen tyttärensä Aino Urholinin valmistumiseen opetusalalle.
Arponen pääsi vuonna 1963 Rauman seminaariin opiskelemaan teknisten töiden käsityönopettajaksi, tai kuten silloin sanottiin, ”poikien käsityönopettajaksi”.
Valmistumisensa 1967 jälkeen hän lähti Viitasaarelle opettamaan kansalaiskouluun käsitöitä.
– Olin siellä vuoden verran, minkä jälkeen tulin takaisin Raumalle opiskelemaan lisää, jotta sain kansalaiskoulun opettajapätevyyden. Siitä lähtien toimin teknisen työn opettajana Rauman eri kouluissa ja myöskin seminaarin käsityön ohjaavana opettajana oman työn ohessa.
Eläkkeelle Arponen jäi vuonna 2002.
Urholin puolestaan opiskeli lukion jälkeen tradenomiksi, teki töitä muutaman vuoden, synnytti 2017 esikoisensa ja pääsi seuraavana vuonna Turun yliopiston Rauman opettajankoulutuslaitokseen opiskelemaan varhaiskasvatuksen opettajaksi.
– Esikoisen syntymä vahvisti sen, että haluan tehdä töitä lasten kanssa. Siksi hakeuduin pedagogiselle alalle.
Urholin sai opiskelunsa päätökseen toukokuun puolivälissä. Juuri sopivasti, sillä kesäkuussa Urholineille on tulossa jälleen perheenlisäystä.
– Jään nyt hyvillä mielin äitiyslomalle, sillä olen varma siitä, että saan töitä Raumalta äitiyslomani jälkeen. Ainakin sijaisuuksia tekevistä varhaiskasvatuksen osaajista on kova pula.
Kun Arponen vastavalmistuneena nuorukaisena aloitti työt Viitasaaren kansalaiskoulussa, hän ei paljaskonttisena raumalaisena kokenut varsinaisesti kulttuurishokkia.
– Yhden humoristisen tapauksen muistan. Olin luokanvalvoja, ja luokallani oli tyttö, joka oli kotoisin jostain ”korvesta”. Hän olisi halunnut muuttaa asumaan kirkonkylään asuntolaan, joten rehtori pyysi minua menemään tytön kotiin keskustelemaan muuttoasiasta. Tytön äiti kuitenkin totesi, ettei tyttöä voi missään nimessä päästää ”sinne kirkonkylän pyörteisiin”, Arponen nauraa.
Opettajan urastaan Rauman kouluissa Arposella on pelkästään hyviä muistoja, vaikka kouluarki olikin noihin aikoihin kovin opettajakeskeistä: Opettaja puhuu ja oppilaat kuuntelevat.
– Oppilaat olivat myös aika tyytyväisiä, eivät valittaneet ihan joka asiasta. Muistan, miten eräs poika pyysi joka perjantai, että lopettaisimme vähän aikaisemmin, ”koska telkkarista tulee kahdelta Musta ori”!
Aino Urholin tiesi heti opiskelujensa alkumetreillä, että oma ala on viimein löytynyt.
– Pidin opiskelemisesta todella paljon. Samalla vuosikurssillani opiskeli eri ikäisiä ihmisiä. Nuorin taisi olla 19 ja vanhin lähes nelikymppinen. Kaikki olivat tosi motivoituneita.
Varhaiskasvatuksessa Urholinia kiinnostaa erityisesti alle kolmivuotiaiden pedagogiikka, moniammatillinen yhteistyö sekä kodin ja päiväkodin yhteistyö eli ”kasvatuskumppanuus”.
– Odotan tulevalta työltäni monipuolisia toimintahetkiä lasten kanssa, elämysten ja kokemusten tarjoamista lapsille, myös päiväkodin ulkopuolella sekä yhteistä ideointia lasten kanssa. Erityisesti haluan kokea, mitä päiväkodin arki on ja nähdä lasten kasvavan ja kehittyvän.
Pentti Arponen on mielissään siitä, että tytär valitsi lopulta opetus- ja kasvatusalan.
– Tuntuu todella hienolta, että Aino hakeutui samalle alalle kuin minä. Eikä tässä vielä kaikki: pikkuinen tyttärentyttäremme Aava opiskelee elämäntaitoa parhaillaan Pikku-Norssissa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.