Vuosi oli Jouko Haaviston muistikuvien mukaan 1946, kun joulupukki toi hänelle elämänsä ensimmäiset sukset. Puutahan ne siihen aikaan olivat, oikein kiiltävät Karhu-merkkiset.
Eipä tainnut pukki aavistaa, millaisen kipinän hän pienelle pojalle antoi.
Nyt noin 75 vuotta myöhemmin Haaviston mittarissa on suksien päällä kymmeniätuhansia kilometrejä. Pelkästään 4 500 niistä on kertynyt Pirkan Hiihdossa, jossa Haavisto sai maaliskuussa 50 osallistumiskertaa täyteen.
Hiihtotapahtuman historiassa vastaava kunnia on langennut ennen häntä vain parillekymmenelle tosisuksijalle.
– Enpä tiedä, mikä siinä sitten on ollut. Hiihtäminen on hauskaa, Jouko Haavisto tokaisee.
Pirkan Hiihto ei ole mikään sunnuntailenkki. 90 kilometrin taival alkaa Kankaanpäästä Niinisalon varuskunnasta ja päättyy Tampereelle Teivon raviradalle.
– Ei se silloin nuorempana ollut suoritus eikä mikään. Muistan, että ennen kolmatta kertaa hain vintiltä sukset ja hiihdin parikymmentä metriä pihalla. Sillä mentiin silloin, Haavisto naurahtaa.
– Väsymystä enemmän ongelmana olivat silloin kovat hiihtokengät. Yleensä 3–4 varpaankynttä tummui ja lähti. Taisivat nivusetkin vähän kipeiksi tulla.
Eurassa syntynyt Haavisto on asunut jo pitkään Raumalla. Hän ei pidä itseään minään himohiihtäjänä, taannoin parhaimpina talvina mittariin saattoi kertyä tuhatkin kilometriä.
Liikuntaa kesällä 79 vuotta täyttävä Haavisto kyllä harrastaa edelleen monipuolisesti: sauvakävelyä, tennistä, ukkojumppaa ja vesijumppia.
Iän myötä Pirkan Hiihdot ovat silti alkaneet tuntua.
– Eräälläkin kerralla olin niin väsynyt, etten jaksanut enää raviradalle päästyä saunaankaan mennä. Löylyihin olisi pitänyt nousta jumalattomat 120 porrasta, joten vaihdoin kuivan paidan päälle ja istuin autoon, Haavisto kertoo.
Läheltä piti, etteivät Pirkan Hiihdot olisi päättyneet Haavistolta heti alkuunsa. Hän muistaa aloitelleensa raumalaisille eräästä toisesta urheilulajista mieleenpainuneena vuotena 1963.
Parin vuoden paussin jälkeen kaverit Leo Tammi ja Pentti Mikkola kehuskelivat lähtevänsä hiihtoon, ja Haavisto innostui taas mukaan. Suuri tuki vuosien varrella on ollut myös Esa Lehtinen.
Haavisto muistelee sivakoineensa parhaina vuosinaan 90 kilometrin lenkin säännöllisesti alle kuuden tunnin ja sijoittuneensa 5 000 hiihtäjän joukossa sadan paikkeille, mutta ei hän ole ikinä kilpaillut kelloa tai aikaa vastaan.
”Jääkiekkoon on kyllä Raumalle tehty halleja, mutta ihmettelen, ettei tuollaista hiihtoputkea vielä. Ehkä se on sitten liian kallista.”
Tammea ja Mikkolaa vastaan kyllä.
– Leo ja Pena jättivät minut ensi alkuun, joten ajattelin ottaa tavoitteeksi, että kyllä minä nyt ne nitistän. Taisin sitten nitistääkin. Kyllä siinä matkan varrella kieltämättä sellainen kilpailumieli heräilee, että kun hyvin kulkee, niin menen vielä tuon ja tuon ohi, Haavisto tarinoi.
Erityisesti Haavistolle on jäänyt mieleen vuoden 1986, vai oliko se 1987, Pirkan Hiihto, jolloin Suomea piiskasivat kovat paukkupakkaset.
– Se oli totinen paikka, järkevimmät keskeyttivätkin. Kun hiki jäätyi hiihtopukuun, niin tuntui kuin olisi hiihdellyt kilpikonnan suojus selässä.
Keskeyttänyt Haavisto on kerran, sairastelun takia viime vuonna.
Vain kerran Pirkan hiihto on myös peruttu, lumipulan takia vuonna 2014. Tänäkään vuonna hiihtäjiä ei siunattu lumisella talvella, mutta tapahtuma päätettiin silti järjestää hieman lyhennettynä 60 kilometrin versiona.
Leudontuneet talvet saavat Haaviston mietteliääksi. Itse hän on käynyt Uudenkaupungin hiihtoputkessa, mutta tietää, että monelta lapselta jää nyt sukset laittamatta jalkaan.
– Onhan se huolestuttavaa, että harrastusmahdollisuudet vähenevät, eikä muutama sukukerta pääse välttämättä hiihtämään lainkaan. Jääkiekkoon on kyllä Raumalle tehty halleja, mutta ihmettelen, ettei tuollaista hiihtoputkea vielä. Ehkä se on sitten liian kallista, Haavisto pohtii.
Vaikka kuluva vuosi jää maailmanhistoriaan poikkeuksellisen synkkänä, Jouko Haavistolle se on sisältänyt myös positiivisia merkkipaaluja. 50 Pirkan Hiihdon lisäksi tulee täyteen 50 vuotta avioliitossa Virve-vaimon kanssa.
Haaviston mukaan vaimo on innostunut hiihtämistä enemmän ”mutkamäestä”, laskettelusta.
– Kerran olen itsekin tullut Ellivuoren rinteestä alas, mutta se oli viimeinen kerta. Tasamaa taitaa olla minua varten, Jouko Haavisto naurahtaa.
Pirkan hiihdotkaan eivät välttämättä jää 50 kertaan.
– Kun olisi oikein kunnon talvia, niin sehän menisi ihan koko päivän retkenä. Miksipä sitä ei siinä hiihtelisi ja samalla katselisi kauniita maisemia.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.