Joulutarina: Vanhan Rauman tonttu – joulukuun kynnyksellä

Kuva: Piirros Hanna Vahander

Vanhan puulieden päälle oli asetettu adventtikynttelikkö, jossa oli neljä valkoista kynttilää. Ensimmäinen kynttilä oli muita hieman lyhyempi, sillä siinä oli palanut liekki silloin tällöin ensimmäisestä adventtisunnuntaista lähtien, eikä tämäkään päivä tulisi olemaan poikkeus.

Vanhan Rauman tonttu astui puulieden luokse, otti huuvan reunalta tulitikkurasian, raapaisi liekin tulitikkuun ja sytytti ensimmäisen adventtikynttilän.

Seuraavaksi tonttu kapusi puutikkaille ja alkoi penkoa katon rajassa olevaa pientä ullakkotilaa. Hetken kuluttua hän laskeutui varoen alas tikkaita pieni vakka kainalossaan.

Tonttu pani vakan tuvan pöydälle, istahti penkille ja avasi vakan. Hän nosti hellin käsin sen sisällä olevat pienet messinginhohtoiset osaset pöydälle ja silmäili niitä hetkisen.

Vaikka Vanhan Rauman tonttu onkin melkoisen taitava ja näppärä käsistään, niin joka vuosi hän pohtii, että noinkohan hän onnistuu kokoamaan paksuilla sormillaan tuon hennon esineen piironkinsa päälle.

Mutta miksikä se siitä pohtimisesta tulisi? Siispä tonttu tarttui karheilla, työtä tehneillä käsillään pikkuruisiin osiin ja alkoi laittamaan niitä yhteen.

Tovi jos toinenkin kului, mutta lopulta tontun edessä oli kuin olikin omin käsin koottu kaunis enkelikello.

Kuva: Piirros: Hanna Vahander

Tonttu asetti neljä pientä enkelikellonkynttilää paikoilleen ja sytytti ne. Hän istui hipihiljaa paikoillansa, odotti ja katsoi, kuinka enkelikello lähti hiljalleen pyörimään kynttilöiden yllä.

Pian hento helinä täytti koko tuvan ja tontun kasvoille nousi vieno hymy ja hänen silmänsä loistivat tähtien lailla.

Mutta hetkinen. Enkelithän lensivät takaperin.

Tonttu oli kai epähuomiossa ripustanut ne väärinpäin, mutta mitäpäs tuosta. Ehtiihän ne kääntämään myöhemmin.

Teksti ja piirrokset: Hanna Vahander. Instagram: mantelisydan