Mistä tietää, että puu on tullut tiensä päähän?
Pihapalvelu Oksat poikki -yrityksen arboristi Otto Salin tietää, että puusta ei aina näy päälle päin, minkälaisessa kunnossa se loppujen lopuksi on.
– Jotain viitteitä voivat antaa esimerkiksi harva latvus tai normaalia pienikokoisemmat lehdet sekä kuivien oksien suuri määrä.
Puun runkoon tai tyveen on voinut ilmestyä myös lahottajasienten synnyttämiä kääpiä, jotka ovat merkki siitä, että rungon sisällä elää sienirihmasto.
– Kuori on myös saattanut revetä tai muuten vahingoittua, jolloin laho pääsee iskemään vauriokohdasta sisään. Usein puu itsessään korjaa vauriot, mutta yleisesti voisi sanoa, että kaikki vauriot heikentävät puuta. Samoin tapahtuu silloin, jos puuta on leikattu. Mitä suurempi leikkauspinta, sitä helpommin puuhun pääsee lahottajasienten itiöitä.
Mikäli jonkun puun hyvinvointi omassa pihapiirissä arveluttaa, Salin kehottaakin kääntymään ammattilaisen puoleen.
– Arboristi tutkii puuta lahonetsintälaitteella, joka antaa varsin vedenpitävää tietoa puun kunnosta, hän selvittää.
Arboristi etsii erilaisten sienten aiheuttamia lahoja joko mikroporalla tai ultraäänilaitteella.
Mikroporauksessa puun rungon läpi porataan ohut terä, joka etenee eri tavalla ehjässä ja lahossa puussa.
Ultraäänilaite puolestaan lähettää puuhun ultraääniä, jotka liikkuvat eri nopeudella terveessä ja lahossa puussa. Näin havaitaan mahdolliset lahokohdat rungossa.
– Ultraäänellä saadaan hyvin tarkkoja lukemia, Salin huomauttaa.
Jos tutkimuksessa todetaan, että puun runko on laho, puu kannattaa silloin yleensä kaataa, sillä laho ei pienene, vaan se etenee rungossa takuuvarmasti.
– Pitää kuitenkin muistaa, että lahon määrä vaihtelee. Lahottajasienen lajista myös riippuu, tapahtuuko lahoaminen nopeasti vai hitaasti. Lattakääpä, karstasyylä, pakurikääpä, jalavanpakuri ja pörrökääpä, Salin luettelee erittäin haitallisina lahottajasieninä, jotka oikeastaan vain ammattilainen osaa tunnistaa.
Mikäli pihapuu on päässyt kasvamaan turhan massiiviseksi, arboristi voi tehdä sen latvukseen pienenennysleikkauksen.
– Tapitusta eli puun rungon katkaisemista en kuitenkaan suosittele, sillä silloin muodostuu liian isoja leikkauspintoja, jotka lyhentävät puun ikää. Toki puu jatkaa elämäänsä vielä tapituksen jälkeenkin, mutta se ei näytä kovinkaan kauniilta.
Salinin mukaan ”liian suuriksi” kasvavat puut ovat seurausta siitä, että pieneen pihaan on alkujaankin valittu liian iso puulaji. Vuosien saatossa suuriksi kurottuvia puita ovat muiden muassa vaahtera, lehmus ja tammi.
Joskus isoja puita joudutaan tukemaan, jotta ne eivät repeäisi rungostaan.
– Puun haaraliitoksesta riippuu, onko rungossa repeämisen riskiä. Jos sellainen todetaan, runkoon voidaan tehdä tuentoja, myös latvuksen keventäminen auttaa.
Otto Salinin mukaan puun runkoversojen poistamisella ei ole puun kannalta merkitystä. Se on lähinnä esteettinen toimenpide.
Mikäli runkoversot kuitenkin haluaa napsaista pois, se kannattaa tehdä silloin, kun versot ovat vielä pieniä.
– Esimerkiksi omenapuun pystyyn kurottuvat, niin sanotut vesioksatkin, on hyvä myös leikata nuorina pois. Nekään eivät varsinaisesti haittaa puuta, mutta pystyversot kasvattavat tietenkin puun korkeutta sekä lisäävät tiheyttä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.