Jaana Haavisto-Cailleton (vas.) ja Johanna Lainio juhlivat maanantaina 40-vuotissyntymäpäiviään. Marja-äiti on parhaillaan jäämässä eläkkeelle. Hänen päivänsä täyttyvät lasten ja lastenlasten asioiden hoitamisesta.
Uuden Rauman toimittaja Hannu Heino otsikoi vuonna 1988 kaupunkilehden juttunsa: Kaksi ei ole yksi. Juttu käsitteli vuonna 1981 perustettua Rauman Seudun Tuplat ry:tä, jonka puheenjohtajaa Marja Haavistoa (nyk. Iisakka) Heino haastatteli. Aiheena oli, miten tuplakerhot pyrkivät vaikuttamaan maamme päättäjiin, jotta kaksosten tuoma lisätyö huomattaisiin.
Jutussa todettiin, että Suomen lähes parikymmentä tuplakerhoa olivatkin saaneet tulosta aikaan: kaksosten äitien äitiysloma piteni vielä samana vuonna 60 arkipäivällä.
– Silloin, kun tytöt syntyivät, äitiyslomaa ei saanut yhtään sen enempää kuin yhdestä lapsestakaan. Nyt monilapsisuus otetaan ihan eri tavalla huomioon, Marja toteaa.
Siskokset Jaana Haavisto-Cailleton ja Johanna Lainio muistelevat aikaa Rauman tuplakerhossa, johon kuului tuolloin kymmenkunta perhettä.
– Meillä oli usein tapaamisia ja kerhoiltoja. Vieläkin kerhon entisiä lapsia tunnistaa kaupungilla, vaikkemme olekaan pitäneet keskenämme yhteyttä. Jättäydyimme pois yhdistyksestä tultuamme murrosikään.
Nykyään Rauman Seudun Tuplat tunnetaan nimellä Rauman Seudun Monikkoperheet.
Jaana ja neljä minuuttia hänen jälkeensä syntynyt Johanna juhlivat maanantaina 40-vuotissyntymäpäiväänsä.
– Tämähän on vähän kuin meidän juhlahaastattelu, naiset naureskelevat.
Hyväntuulinen puheensorina täyttää Lainion perheen kodin, jonne äiti ja tyttäret ovat kokoontuneet iltapäiväkahville.
Marja muistelee, että Jaana ja Johanna olivat nuorempina varsin vilkas parivaljakko. Vaikka he ovat identtisiä kaksosia, heistä ei kuitenkaan koskaan yritetty tehdä ”yhtä”.
– Koen, että teimme lasteni isän kanssa silloin hyvän päätöksen, kun laitoimme heidät eri luokille.
– Se oli hyvä ratkaisu, Johanna ja Jaana komppaavat.
Uuden Rauman jutunteon aikoihin kaksoset olivat juuri aloittamassa koulutaivaltaan Pyynpään koulussa.
Sieltä lähtien he kulkivat omia polkujaan, kunnes päätyivät samalle luokalle ammattikorkeakoulussa. Matkailualan opinnot veivät siskokset yhdessä Thaimaahan oppilasvaihtoonkin.
Harrastukset toki olivat yhteisiä.
– Harrastimme balettia, ja kilpailimme ja valmensimme Rauman Naisvoimistelijoissa joukkuevoimistelussa.
Jaanan ja Johannan työelämäpolutkin muodostuivat tyystin erilaisiksi. Jaana meni töihin Olkiluoto 3:n työmaalle, jossa hän tapasi miehensä. Olkiluodosta Jaana siirtyi Raumalle hallinto- ja viestintätehtäviin. Parhaillaan hän opiskelee Porissa master-tason tutkintoa.
Johanna taas lähti lukion jälkeen au pairiksi Tukholmaan, koska halusi ”irrottautua kaksosuudesta”.
– Ammattikorkeasta valmistuttuani pääsin töihin osuuskauppaan, sen jälkeen hakeuduin logistiikka-alalle ja nyt työskentelen henkilöstöpuolella. Mieheni tapasin opiskeluaikana.
Molemmilla naisilla on kaksi lasta. Jaanalla 11- ja 12 -vuotiaat pojat, Johannalla 10-vuotias tyttö ja 7-vuotias poika.
Eläkkeelle siirtymässä oleva Marja vitsaileekin, että hän on ruuhkavuosiaan elävien lastensa virallinen asiainhoitaja. Johannan ja Jaanan lisäksi Marjalla on kolme poikaakin.
Marja Iisakka on ensimmäiseltä ammatiltaan laivakokki. Hän kouluttautui myös kuntohoitajaksi ja suoritti jalkahoitajan ammattitukinnon.
– Olen ollut aina innokas opiskelemaan uutta. Tytöt ovat perineet minulta kiinnostuksen opiskelemiseen, sillä molemmat ovat suorittaneet erilaisia tutkintoja, eivätkä ne takuulla jää vielä tähän.
– Äiti on ollut myös yhdistysaktiivi, ja minä seuraan siinäkin hänen esimerkkiään, naurahtaa Johanna, joka on Rauman nuorkauppakamarin nykyinen puheenjohtaja.
Kolmikko on silminnähden tyytyväinen elämäänsä.
– Olisihan jotain voinut tehdä toisinkin, mutta siinä tapauksessa emme olisi nyt tässä, Jaana pohtii.
– Elämä ei ole aina mennyt suunnitelmien mukaan, mutta silti maailma on kantanut. En koe, että minulla olisi ollut mitään tarvetta lähteä pois Raumalta, vaikka olenkin ollut työni puolesta ulkomailla, Johanna jatkaa.
– Olen tyytyväinen elämääni, suorastaan onnellinen, sillä elämässäni on nyt menossa hyvä vaihe. On ollut hienoa pystyä tekemään niin paljon erilaisia asioita. Olen viihtynyt aina kaikessa, mitä teen, Marja toteaa.
Juttu kuuluu sarjaan: Mitä heille nyt kuuluu? – Ihmisiä kaupunkilehden sivuilla
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.