Kalkkuna hakee vielä paikkaansa Suomessa

Antti-Jussi Pertun ”kalkkunalassa” Kiukaisten Harolassa varttuu yhdellä kertaa reilut 11 000 kalkkunaa. Joulu on Suomessakin kalkkunankulutuksen kulta-aikaa, mutta Pertulle ja maan muille sopimustuottajille Vapahtajamme syntymäjuhla on työtaakan puolesta samaa perusarkea kuin mikä tahansa muukin päivä.

– Atrialle, HK:lle ja Kivikylälle kalkkunat Säkylässä teurastava ja jalostava Länsi-Kalkkuna elää joulukuussa vuoden kiireintä sesonkia, mutta meillä eläinten määrä ei heilahda joulun takia mihinkään. Kalkkunat eivät katso myöskään päivämääriä, vaan niiden hoito vaatii joka ikinen päivä saman työpanoksen, Perttu tiivistää.

Suomessa kulutetaan yhtä kansalaista kohden vuodessa noin 1,8 kiloa kalkkunanlihaa, mikä on eurooppalaisen mittapuun mukaan vähäinen määrä. Euroopan keskikulutus on 3,5 kiloa per capita, mutta Yhdysvalloissa vastaava luku on peräti 7,4 kiloa.

Euroopassa eniten kalkkunaa syödään Saksassa (6 kg/hlö), Puolassa (5,5 kg) ja Ranskassa sekä Italiassa (5 kg).

– Me häviämme kulutuksessa sen takia, että täällä kalkkuna ei ole vielä löytänyt tietään grilleihin, tietää Perttu.

250 000 kiloa lihaa vuodessa

32-vuotiaan Antti-Jussi Pertun isännöimällä Heikkilän sukutilalla kalkkunoiden kasvatus alkoi vuonna 1999. Nykyisin tila tuottaa 250 000 kiloa lihaa vuodessa.

– Kanta uusitaan kolmen kuukauden välein ja kiireisintä on aina, kun uudet linnut tulevat taloon. Kalkkuna on sen verran tyhmä elukka, että se pitää käytännössä opettaa niin syömään kuin juomaankin.

– Reilun viikon ajan ollaan uusien tulokkaiden kanssa valveilla käytännössä kellon ympäri, tiivistää Perttu.

Kalkkuna lähtee tuottajalta teurastamolle noin neljän kuukauden ikäisenä. Naaraat painavat siinä vaiheessa keskimäärin kuusi ja puoli kiloa, kukot lähes puolet enemmän.

Suomessa asiat tehdään oikein

Antti-Jussi Perttu kävi syksyllä vaimonsa Armin kanssa tutustumassa kalkkunoiden kasvatukseen Yhdysvalloissa. Hän sanoo olevansa matkan jälkeen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että asiat tehdään Suomessa oikein.

– Suurin ero Suomeen oli siinä, että Amerikassa linnuille syötetään koko ajan antibiootteja, mutta meillä lääkkeisiin turvaudutaan vain poikkeustapauksissa.

– Suomessa myös hygieniasta pidetään parempaa huolta. Täällä tilat siivotaan ja desinfioidaan jokaisen kasvatuserän jälkeen eli käytännössä neljän kuukauden välein, mutta Amerikassa siivous tehdään vain joka kolmannen satsin jälkeen, Perttu vertaa.

Siivouksesta tinkimistä perusteltiin suomalaisille tuottajille toimenpiteen kalleudella. Antti-Jussi Pertun mukaan Suomessa ei edes ajatella, mitä säännöllinen siivous maksaa, vaan sitä pidetään automaationa.

– Siivous- ja desinfiointikulut ovat pieniä verrattuna siihen, mitä rehu maksaa. Meillä kalkkunoita ruokitaan oman tilan kauralla ja vehnällä, mutta ostorehun osuus kokonaiskustannuksista on silti jopa 70 prosenttia, harmittelee Perttu.

– Rehun hinta on ollut tasaisessa nousussa, mutta siitä ei voi tinkiä. Kalkkunat syövät saman määrän, oli hinta sitten mikä tahansa, hän sanoo.

Tuotantokuluja Antti-Jussi Perttu suunnittelee leikkaavansa rakentamalla oman hakevoimalan. Näin öljynkulutus saadaan minimoitua nykyisestä 30 000 litran vuosimäärästä minimiin.