Kartanon juuret ainakin 1600-luvulla

Raumalaiset saavat edelleenkin nauttia Sampaanalan kartanon varoista. Apteekkari Samuel Nyberg osti vuonna 1812 kartanon 10 000 valtion velkariskin hinnalla. Varakas mies oli lapseton ja omaisuutensa tulevaisuuden turvatakseen hän testamenttasi tilan Rauman kaupungille ja maaseurakunnalle.

Testamentissaan hän määräsi, että Sampaanalan ratsutilan sekä Kollan, Ottilan ja Vasaraisten Koijärven tilojen vuokratuloista muodostetaan rahasto, josta jaetaan köyhille avustuksia, lääkkeitä ja lääkäri. Avustuksia piti jaettaman ikuisiksi ajoiksi ja ainakin vielä rahastosta on vuosittain riittänyt jaettavaa.

Kartanon juuret juontavat kuitenkin aina 1 600-luvulle. Rauman historia tietää kertoa, että tuolloin tulivat perinnölliset verolahjoitukset ja suurläänitykset vallitseviksi. Tunnetuin kaikista Baltian saksalaisista, jotka omistivat lahjoitusmaita ja läänityksiä Rauman seudulla, oli Jordan-suku. Kuningas läänitti vuonna 1615 Michel von Jordanille pitkän ja uskollisen palveluksensa takia tiloja Lahden, Uotilan ja Sorkan kylistä. Tämä rakennutti Lahden kylään kartanon sekä Haapasaareen säterikartanon. Jordan-suku omisti Rauman maaseurakunnassa kaikkiaan 35 rälssitilaa.

Omistajat eivät
asuneet täällä

Läheskään kaikki kartanoiden omistajat tai heidän perheenjäsenensä eivät asuneet täkäläisissä kartanoissaan. Lähes samansuuruinen läänitys kuin Jordaneilla oli Rauman seudulla 30-vuotisen sodan aikana suomalaisella sotamarsalkalla ja kreivillä Åke Henrikinpoika Tottilla, jolle kruunu antoi palkkioksi suuria lahjoitusmaita, kuten 25 taloa Lapista ja Hinnerjoelta.

Palveluksistaan 30-vuotisessa sodassa palkittiin läänityksillä ruotsalainen sotamarsalkka Arvid Wittenberg , joka sai Sampaanalan. Hän ei tilalla koskaan asunut vaan lampuoidit viljelivät maata. Wittenberg kuoli sotavankeudessa 1657.

Vuonna 1765 vääpeli Kustaa Nyberg lunasti tilan. Vuonna 1812 tilan ostanut Samuel Nyberg oli hänen nuorin poikansa.

Saha nousee
kartanon maille

Nybergin kuoleman jälkeen vuonna 1821 kaupungille testamentattu tila annettiin vuokramiesten viljeltäväksi. He vaihtuivat mutta vuodesta 1888 se oli ollut kauppias Fredrik Grundströmin hoidossa.Tämä laajensi ja kehitti kartanoa mallikelpoisesti. Vuonna 1912 Vuojoen kartanon historia ja kytkeytyy Sampaanalan kartanoon ja samalla lausutaan syntysanat raumalaiselle puunjalostusteollisuudelle. Björkenheimin kuoleman jälkeen Vuojoen kartanon omistajiksi tulleet liikemiehet perustivat sahan Raumalle. Se nousi vuokramaalle, Sampaanalan lahden rannalle, paikalle, missä edelleen puuta jalostetaan maailmalle.

Vuonna 1917 kartanon vuokrakomitea päätti, että tila vuokrataan oikein kunnollisesti.

Halukkaita vuokralaisia ilmaantui kolme. Parhaan tarjouksen tuolloin teki Oy Rauma Wood Ltd, jolle kartano alueineen vuokrattiin vuoteen 1942 asti. Tämän jälkeen Rauma-Raahe Oy halusi jatkaa vielä viisi vuotta.

Sotiin asti tila tuotti elintarvikkeita niin yhtiön tarpeisiin kuin torille myytäväksi. Kasvavaa karjaa varten rakennettiin uusi kivinavetta. Puutarha kasvatti vihannekset tehtaan ravintolaan.

Sota muutti kaiken eikä tila sen jälkeen enää ollut entisenlaisensa. Viljelymaille nousi asuinrakennuksia ja karjatalous loppui. Rakennukset rapistuivat kelvottomaan kuntoon ja vuonna 1957 kaupunki päätti huutokaupata rakennukset purettaviksi. Ehtona oli, että perustuksetkin piti siivota tasaisiksi.