Markku Kauppila (vas.) työskenteli 43 vuotta Rauman katsastusasemalla. Mauno Kuusisto toimi aseman johtajana 1994–2018. Eläkkeelle hän jäi pari vuotta myöhemmin. Marko Elo toimii nyt esimiehenä A-Katsastuksen Rauman-aseman lisäksi Eurassa, Laitilassa, Uudessakaupungissa ja Sastamalassa.
Vuonna 1977 Rauman katsastuskonttorissa katsastajan työt aloittanut Markku Kauppila sovittelee päähänsä vanhaa katsastusmiehen suikkaansa.
Rauman A-katsastukseen poikennut Kauppila on ottanut mukaansa myös laatikon, josta löytyy hänen historiallinen työhaalarinsa.
Kauppila sekä Rauman katsastusaseman päällikkönä toiminut Mauno Kuusisto kertovat kuulleensa edeltäjiltään, että ennen vanhaan katsastusmiehillä oli pitkät, yli polven ulottuvat työtakit, joiden helmoihin lyhyemmät miehet saattoivat kompastellakin.
Kristiinankaupungista vuonna 1994 Rauman-aseman johtajaksi siirtynyt Kuusisto aloitti työt kanaalikaupungissa aikana, jolloin ajoneuvojen katsastustoiminta avattiin kilpailulle Suomessa.
Muutoksen tuulet puhalsivat katsastustoimialaan, joka oli siihen asti ollut valtion hallinnoimaa.
43 vuotta katsastajana toiminut Kauppila muistelee, että ensimmäiseksi katsastusmiehet pantiin asiakaspalvelukursseille.
– Vitsailimmekin, että silloin, kun olimme vielä valtion virkamiehiä, asiakkaat palvelivat meitä, mutta sitten osat vaihtuivat, Kauppila nauraa.
Mies myöntää, että aiemmin monet autoilijat suhtautuivat katsastusmiehiin pelonsekaisin tuntein.
– Kyllähän joistakin selvästi huomasi, että nyt jännittää. Papereita pyöriteltiin kädet hikoillen. Joku saattoi mennä ihan hiljaiseksi, mutta korvat punoittivat.
Joskus asiakkaan jännitystila saattoi Kuusiston mukaan johtua siitä, että Pelle Pelottomaksi ryhtynyt autonomistaja oli tehnyt omin käsin muutoksia ajopeliinsä.
– Lasikuitu oli aikanaan yksi käytetyimmistä materiaaleista, kun autoa paikkailtiin sieltä sun täältä. Jossain vaiheessa autoihin asennettiin petroolimoottoreita, ja niistä pitikin sitten vähän keskustella omistajan kanssa, Kuusisto hymähtää.
Kauppila kertoo kerran hylänneensä auton, jonka runkopalkki oli korvattu styroxilla.
Suomalainen katsastustoiminta täyttää tänä syksynä 100 vuotta.
Vaikka ensimmäisiä autojen katsastuksia tehtiin Suomessa jo 1907, katsastustoiminnan luetaan alkaneeksi vuonna 1922, jolloin astui voimaan ensimmäinen koko maan kattava laki katsastuksista.
Kuusiston Uudenkaupungin A-Katsastukseen vuonna 2003 palkkaama Marko Elo kertoo, että katsastusasemien alueet laajentuivat 2000-luvulla.
Nyt Elo luotsaa Rauman, Uudenkaupungin, Laitilan, Euran ja Sastamalan A-Katsastuksia. Alaisia hänellä on kolmisenkymmentä.
– Muutoksia on tapahtunut tiheään tahtiin tähänastisen 20-vuotisen urani aikana. Pääosin ne liittyvät lainsäädäntöön, jonka koukeroissa on välillä vaikeaa pysyä mukana. Tässä työssä pitääkin kouluttautua jatkuvasti, hän selvittää.
Nykyään katsastajalta vaaditaan insinöörin koulutus tai mekaanikon ammattitutkinto. Katsastajaksi mielivä käy läpi perinpohjaisen ja vaativan koulutuksen, ennen kuin hän saa oikeudet katsastaa ajonevoja.
A-Katsastuksella on pitkät perinteet kuljettajatutkintojen vastaanottamisessa.
Sekä Mauno Kuusisto että Markku Kauppila vastaanottivat tutkintoja aktiivityöuransa aikana. Molemmat miehet ovat nyt eläkkeellä, mutta Kuusisto tekee edelleen aika ajoin katsastajan töitä Rauman A-Katsastuksessa.
– Kuljettajantutkintoja en saa enää vastaanottaa, sillä sitä koskeva lainsäädäntö on muuttunut ja tiukentunut.
Rauman A-Katsastus sijaitsee Äyhönjärventien varteen vuonna 1974 valmistuneessa rakennuksessa, joka jo alkujaan suunniteltiin katsastusasemaksi.
Kaupungin lahjoittamalle tontille rakennettu asema on Suomen ensimmäinen sisäkatsastusasema. Sitä ennen raumalaisten autoja katsastettiin ulkona, ensin Eteläkadun ja sitten Kalliokadun varrella. Rauman konttorin henkilökunta suoritti katsastuksia kesäkaudella myös lukuisilla muilla satakuntalaisilla pikkupaikkakunnilla. Kovilla pakkasilla katsastuksia ei tehty.
– Sisäkatsastukset muuttivat kaiken. Nosturit mahdollistivat sen, että autojen alustoja ja niveliä pääsi kunnolla tarkastamaan. Työkaverit kertoivat, että ennen vanhaan alustat tarkastettiin siten, että katsastusmies pani polvensa alle kintaan ja kurkkasi auton alle. Se riitti. Tuolloin pääosassa olivat auton valot sekä jarrut, joiden pitävyyttä testattiin hiekkapohjalla, Kuusisto kertoo.
Kauppila muistelee antaneensa eniten hylkäyksiä ajovaloista ja jarruista.
– Jos oli lamppu pimeänä, niin ei muuta kuin jonon perään taas. Silloin maksettiin vain läpimenneestä katsastuksesta.
1990-luvulla katsastusohjelmaan tulivat päästömittaukset. Tulevaisuudessa päästöjen valvonta lisääntyy entisestään.
– Siihen kuuluu esimerkiksi päästöjen manipuloinnin sekä uusien autojen kulutustietojen tarkastaminen. EU:n katsastusdirektiiviä ollaan muuttamassa esimerkiksi kuljettajaa avustavien järjestelmien sekä moottoripyörien tarkastusten osalta, Elo selvittää.
Vaikka autokanta sähköistyykin kovaa vauhtia, eikä uusissa ajoneuvoissa ole niin paljon ”liikkuvia osia” kuin aiemmin, katsastuksen peruskivet säilyvät.
– Asiakkaat ymmärtävät, että katsastuksia tehdään ennen kaikkea turvallisuuden vuoksi. On hyvä, että joku puolueeton taho arvioi ajoneuvon kuntoa.
Elon mukaan katsastustoimialan ykkösprioriteetti on ollut jo pitkään hyvä asiakaspalvelu ja laadukas teknillinen osaaminen.
– Katsastusasemalle ei hakeuduta vapaaehtoisesti, kuten mentäisiin kauppaan ostoksille. Siksi meidän tulee toimia siten, että lopputulos ylittää aina asiakkaan odotukset.
Teemapäivä A-Katsastus-asemilla pe 14.10. klo 8–16.30. Kakkutarjoilulla juhlistetaan 100-vuotiasta suomalaista katsastusta. Rauman A-Katsastus (Äyhönjärventie 2).
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.