Katujen sulanapitojärjestelmän raja näkyy selvästi tälläkin kelillä. Putket kulkevat Kuninkaankadun alla vain torin kulmalle asti.
Toisin kuin moni luulee, eivät Vanhan Rauman kadut pysy talvella sulana kaukolämmön ”ilmaisella” paluuvirralla. Kyseessä on vanha käsitys, joka ei ole pätenyt oikeastaan koskaan. Sen sijaan sulanapitojärjestelmä vie lumisena talvena yllättävän paljon kiinteistöjenkin lämmitykseen sopivaa energiaa. Asialla on merkitystä erityisesti nyt, kun kaupungissa yritetään säästää kaukolämpöä.
– Sulanapitojärjestelmä on niin laaja, että paluuvedellä sitä ei pystyttäisi toteuttamaan, vahvistaa Rauman Energian kaukolämpöjohtaja Jouni Kartano.
Vuodenvaihteessa UPM:n Rauman-tehtaalla alkaneet lakot nostivat katujen energiankulutuksen yllättäen pöydälle.
Lakko leikkasi merkittävästi kaukolämmön tuotantokapasiteettia, minkä vuoksi kaupunki ja energiayhtiö ovat hillinneet lämmönkulutusta.
Yksi säästökohteista on juuri sulanapito, joka ajettiin viime perjantaina niin sanottuun minimienergiatilaan.
Näin kaukolämpöenergiaa suunnataan kaduilta mahdollisimman paljon kiinteistöjen lämmittämiseen.
Sulanapitojärjestelmää säädetään säätilan mukaan. Kyse on nimenomaan sulatuksesta, ei ”katulämmityksestä”.
– Verkostoa säädetään manuaalisesti noin kaksi päivää ennen, kun oletettu lumisade tulee, kertoo kaupungin LVI-yksikön päällikkö Toni Suursoho.
– Normaalisti, kun on lumi-sadetta, on menoveden lämpötila Kauppakadun linjassa 38, Kuninkaankadun linjassa 35 ja Anudilanaukiolla 30 astetta,
Lumisateettomana aikana ja yli 15 asteen pakkasilla järjestelmä on minimienergiatilassa. Siinä putkiin syötetään vain kymmenasteista vettä.
Tällä hetkellä tila on sen sijaan päällä koko ajan, säätilasta riippumatta.
Enimmäisteho järjestelmässä on noin 300 wattia neliömetrillä. Energiankulutus riippuu siis säätilasta, mutta lakon ajaksi tehty säätö leikkaa Kartanon mukaan kulutusta noin 90 prosenttia.
Lumipäiviin verrattuna se tarkoittaa peräti 25 megawattitunnin säästöä vuorokaudessa.
– Tämä vastaa noin kymmenen kerrostalon vuorokausikulutusta tai yhden omakotitalon vuosikulutusta, Kartano laskee.
Energiaa kuluu siis lumikeleillä roimasti, jotta noin 0,85 hehtaaria Vanhan Rauman katupintaa saadaan pidettyä sulana.
Osan energiakustannuksista maksavat kiinteistönomistajat.
Kunnollista laskelmaa asiasta ei ole tehty, mutta Kartano katsoo, että sulanapitojärjestelmä on ympäristön kannalta parempi ratkaisu kuin lumenpoisto työkoneilla.
– Etenkin silloin, kun kaukolämpö tuotetaan biopolttoaineilla.
Tässä on huomioitava, että väite pätenee vain, jos työkoneissa palaa fossiilinen polttoaine.
Rauman kaukolämpöverkon energia tuotetaan normaalitilanteessa Rauman Biovoimassa lähes kokonaan kierrätys- ja puupolttoaineilla.
Lakon aikana palaa sen sijaan polttoöljy.
Paluuvesi jäi ajatukseksi
Kun katujen sulanapitojärjestelmää suunniteltiin Raumalle vuosituhannen alussa, oli esillä järjestelmän perustaminen kaukolämpöverkoston haalean paluuveden varaan.
Tällä oli tarkoitus parantaa sähköntuotannon hyötysuhdetta silloisen Rauman Voiman laitoksella. Hyötysuhde on sitä parempi, mitä viileämpää vesi on.
Suunnitelmasta kuitenkin luovuttiin kannattamattomana.
Syynä oli se, ettei paluuvesi olisi riittänyt tarpeeksi suuren pinta-alan sulanapitoon. Lisäksi olisi tarvittu merkittäviä investointeja sekä putkilinjoihin että pumppuihin.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.