Kaukispuulaakia pelasivat Raumalla melkein kaikki – mihin innostus lopahti?

Raimo Vahanto ja Pasi Koivuluoma muistelevat miten parhaimmillaan kaukalopalloa ja jalkapalloa pelasi Raumalla satakunta joukkuetta.

| Päivitetty

Lukija pyysi juttua aiheesta mihin hävisivät puulaakisarjat. Niinpä, hyvä kysymys. Kaukalopallosta tuli yllättäen suosituin puulaakilaji. Teppo Rastio toi idean Venäjältä ja Raimo Vahanto ryhtyi puuhamieheksi. Talvella 1979 pelattiin Tehtaan kentällä Lonsissa kaukalopalloa.

– Pienestä lähdettiin, mutta jo viisi vuotta myöhemmin kaukalopallossa oli lähes 50 joukkuetta. 1980-luvun lopulla joukkueita oli yli 80. Rauma oli ihan Suomen huippua. Valtakunnallisten kaukalopallosarjojen säännötkin kopioitiin täältä, kertoo Vahanto.

Kun siihen lisätään jalkapallon puulaakiporukat, oli joukkueita kultavuosina satakunta.

– Toki Rauman puulaaki oli paljon muutakin. Lisäksi lentopalloa, hiihto- ja maastojuoksuviestit Lähdepellolla, pesäpalloa, kuntosuunnistusta, ammuntaa, pingistä, luettelee Vahanto.

”Raikken” jälkeen kaukis- ja futispuulaakeja pyöritti Huvix ry Reijo Talsin ja Pasi Koivuluoman johdolla.

– Parhaimmillaan oli yli 80 kaukisjoukkuetta. Sarjan hiipumiseen vaikutti varmaan jäätilanne. Ja se, ettei löytynyt halukasta vetäjää, kun itse lopetin, kertoo Koivuluoma.

Jäätilanne vaikeutti tosiaan toimintaa. Pelejä jouduttiin siirtämään tai peruuttamaan loskakeleillä ja paukkupakkasilla. Kenttämiehet suorittivat iltapäivällä ”virallisen” mittauksen. Raja oli -18 astetta, mutta illalla matsien aikaan pakkasta saattoi olla reippaasti enemmän.

Puulaakista aloittanut UKP kehittyi liigaseuraksi, joka sijoittui pääsarjassa neljästi neljänneksi.

Suosio alkoi hiipua 1990-luvun alussa.

– Yksi syy oli, että firmat alkoivat vetää markkojaan pois. Osin laman takia, mutta muutenkin. Alettiin puhua loukkaantumisvaaroista. Vetäjiä oli vaikea löytää, niin puulaakeille kuin joukkueille. Ehkä sekin vaikutti, että kaupunkiin tuli uusia sisäliikuntapaikkoja ja kuntosaleja, pohtii Vahanto.

Sisälajeista sähly oli yli muiden. Aloittamisen kynnys on matala, kun ei tarvitse osata luistella. Sählystä tulikin nopeasti erilaisten höntsäporukoiden ykkössuosikki. Se kuului myös monen lajin treenivalikoimaan.

Liikuntakeskus Troppi käynnisti sählypuulaakin pystyyn 1992. Iso plussa oli, ettei pelejä siirretty säiden takia. Parhaimmillaan joukkueita oli 63, monet kaukiksen ja futiksen puulaakeista tuttuja.

Viime talvena mukaan olisi lähtenyt enää 14, ja Rauli Mäki nosti ymmärrettävästi kädet pystyyn. Nyt SalBa yrittää jatkaa salibandypuulaakia.

SalBa muuten toisti UKP:n tempun. Tropissa perustettu seura eteni sählypuulaakista salibandyliigaan.

Pallo-Iirot on yrittänyt pitää jalkapallossa puulaakitoimintaa hengissä eri muodoissa, mutta paluu kymmenien joukkueiden sarjoihin ei näytä ajankohtaiselta.

Väestörakenteen muutos vaikuttanee taustalla. Vuonna 1985 raumalaisia oli nykyisen kuntajaon mukaan yli 43 500, tänään enää 39 000.

Vähennystä siis 4500. Sen verran Kivikylän Areenaan mahtuu, kun halli myydään viimeistä seisomapaikkaa myöten täyteen.Ja tuo vähennys koskee nuorempia ikäluokkia. Siis juuri heitä, jotka pallon perässä aktiivisimmin juoksevat.

Kyläkiekko ansaitsee oman maininnan. Niin ikään vuonna 1979 alkaneessa sarjassa oli parhaimmillaan 14 joukkuetta Rauman seudulta. Kyläkiekon isänä pidetään Ossi Pesosta.

Ottelut yhdistivät kyläläisiä Eurajoella, Kaarolla, Ihodessa, Kodisjoella, Reilassa, Unajassa ja niin edelleen. Kyläkiekon kulta-aika jatkui kymmenisen vuotta.

Isoa kiekkopuulaakia Raumalla ei ole ollut. Höntsäryhmiä sen sijaan piisaa.

Vermuntilan Tempo eteni kyläkiekosta Suomi-sarjaan, melkoinen temppu sekin.

Kaukispuulaakia pelasivat ”kaikki”

1980-luvulla kaukalopallon puulaakisarjaa ulkojäillä Otanlahdessa, Lähdepellolla ja Vähämaanpuistossa (kaupunginradalla) kävi ainakin kokeilemassa tuhansia Rauman seudun urheilusta kiinnostuneita miehiä.

Arkistopoiminta vuodelta 1985: eri sarjojen maalikuninkaita olivat Reijo Talsi (Paperi 42), Kari Ketola Aalto), Kari Villanen (Utura), Keijo Santamaa (Pelisilmät) ja Matti Packalen (MKO).

Parhaana pelaajana palkittiin Jorma Vehmanen, parhaana maalivahtina Ari Kokkonen, puolustajana Martti Ajomo, herrasmiespelaajana Harri Nurminen ja erotuomarina Teuvo Hallasalo.

Työpaikkajoukkueet pelasivat kolmella sarjatasolla. A-sarjan voitti Hollming ennen Paperia ja Postia.Villien joukkueiden A-sarjan kärki oli Pallo-80, Meijän Göör ja Pelisilmät.

Kaupungin mestaruus ratkaistiin cup-finaalissa. Pallo-80 voitti Hollmingin 5-3. Jouni Syren teki neljä maalia voittajille ja Tapio Jokinen yhden. Vastapuolella Jorma Vehmanen teki kaksi ja Jorma Järvenpää yhden.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut