Uuden Rauman alku oli varsin vaatimaton mitä tuli journalismiin. Sen sijaan ilmoitusmyynnissä lehti menestyi heti.
Sisältö koheni samassa suhteessa talouden kanssa. Kari Värjyn jälkeen päätoimittajaksi tullut Jaakko Asikainen räväköitti sisältöä. Lehti oli vähän liioiteltuna kuin paikallinen Hymy, tuon ajan sensaatiolehti.
Ensimmäisen kerran lehti vaihtoi kustantajaa vuonna 1984, kun Urpo Lahtisen Lehtimiehet Yhtymä hankki julkaisun. Lahtisen tarkoituksena oli rakentaa Suomeen kaupunkilehtiketju. Varsinaista ketjua ei koskaan syntynyt.
Lehtimiesten isäntä Urpo Lahtinen oli aloittanut itse pienkustantajana. Hän perusti vaimonsa Hymyn kanssa Suomen kaupunkilehti Tamperelaisen vuonna 1957.
Siirtyminen isoon konserniin toi muutoksia. Ennen sivuja tehtiin niin paljon kuin talous salli ja kaikki liikenevät markat laitettiin lehden kehittämiseen. Nyt uusi omistaja vaati tuloksentekoa ja alistumista konsernikäytäntöihin. Se ei oikein sopinut raumalaisille, joilla oli oma vakiintunut tapa toimia. Työajat joustivat, ylitöistä ei maksettu, eikä poissaolotodistuksia pyydelty.
Ilmoituspäällikkönä toimineella Vesa Uusi-Kilposella oli oma tapa seurata lehden taloutta. Hän piirsi seinälle ripustetulle ruutupaperille tulot ja menot jokaisen lehden numeron jälkeen. Menoissa oli eroteltu palkat, painohinnat, jakelut ja muut kulut.Käppyröistä näki esimerkiksi, että kesälle piti keksiä jotain, jotta menot kyettiin kuittaamaan. Pitkän pohdinnan jälkeen jollakin välähti, että tehdään kokonaan lehti raumaksi. Uus Raum sai huomiota valtakunnallisissa medioissa.
Vuonna 1989 Lehtimiesten lehdet myytiin Yhtyneille Kuvalehdille, joka julkaisi lukuisia aikakauslehtiä. Yhtiö halusi päästä eroon kaupunkilehdistä. Ne eivät sopineet yhtiön profiiliin.
Kun Vesa Uusi-Kilponen kuuli tästä, hänelle tuli kiire saada lehti taas raumalaisiin käsiin. Erinäisten vaiheiden jälkeen Vesu teki lehdestä kaupat. Kaupassa hän sai lehdestä 60 prosenttia, loppu meni Kehityksen kirjapainolle Poriin. Myöhemmin Vesu osti Kehityksen ulos.
Yhtyneet Kuvalehdet ei ollut ainoa kaupunkilehtiä vieroksunut kustantaja. Helsingin Sanomat, monet maakunta- ja aluelehdet eivät nähneet kaupunkilehtien sopivan kustannusprofiiliinsa. 1980-luvulla pohdittiin vakavasti jopa sitä, etteivät sanomalehtitalojen painot suostuisi painamaan kaupunkilehtiä.
Jopa toimittajien oma ammattiliitto katsoi karsaasti kaupunkilehtiä ja niiden toimittajia.
Asenne kuitenkin muuttui. Kaupunkilehdet tarjosivat piristävän vaihtoehdon ja kun niihin palkattiin yhä enemmän ammattitaitoisia toimittajia, lehtien uskottavuus nousi ja ilmoittajien sekä lukijoiden kiinnostus heräsi.
Samalla heräsi perinteisten kustantajien kiinnostus. Monet kustantajat kiinnostuivat hankkimaan kaupunkilehden omakseen tai perustamaan oman kilpailijansa.
Rauman lehtitilanne oli kuin Suomi pienoiskoossa. Hyvin toimitettuna ja tulosta tekevänä Uusi Rauma oli haluttua kauppatavaraa. Siitä kertovat jo lukuisat omistajavaihdokset ja lehden päätyminen Länsi Suomi Oy:n eli nykyisen Marva Median omistukseen.
1990-luku oli Uudelle Raumalle vahvan kasvun aikaa. Parhaimmillaan lehteä tehtiin viidesti viikossa. Väki oli äärimmäisen innostunutta mutta liian kovilla.
Jotain lehden menestyksestä kertoo se, että vuonna 1991 lehti valittiin parhaaksi kaupunkilehdeksi, sen juttu voitti artikkelisarjan ja Kari Mankosen valokuva kuvakilpailun.
Uudessa Raumassa kehitettiin eri osastot uutisille, viihteelle ja urheilulle. Uutisissa siirryttiin yhä enemmän asialinjalle ja määriteltiin tarkasti, mistä ja miten kirjoitetaan.
Uudesta Raumasta tulikin monille kaupunkilehdille malliesimerkki. Uuden Rauman päätoimittaja ja toimitusjohtaja olivat haluttuja esitelmöitsijöitä kaupunkilehtien koulutustilaisuuksissa.
Vesa Uusi-Kilponen toimi myös Kaupunkilehtien liiton puheenjohtajana, Janne Rantanen oli Julkisen Sanan Neuvostossa ensimmäinen Kaupunkilehtien liiton nimeämä jäsen.
Vuonna 1996 Länsi Suomi hankki Uusi Rauman omistukseensa. Vesa Uusi-Kilponen jäi lehteä kustantavan Länsirannikon viestinnän toimitusjohtajaksi, päätoimittajana jatkoi Rantanen.
Uusi Rauma meni ensimmäisten kaupunkilehtien joukossa nettiin, jo viime vuosituhannen puolella. Esimerkiksi Lankin takaa -jääkiekkojuttuja luettiin verkosta muuallakin kuin Rauman seudulla.
Viime vuosikymmenen lopulla nykyisen Marva Median toimintoja alettiin ajaa vaiheittain yhteen. Radio Ramonaa menestyksekkäästi luotsanneesta Jari Naarmalasta tuli myös Uuden Rauman toimitusjohtaja, ja Ramona muutti lehtitaloon Eteläkadulle.
Tämän vuosikymmenen alussa Uusi Rauma ja Ramona muuttivat Länsi-Suomen tiloihin Susivuoreen, samoin konsernin omistukseen siirtynyt paikallisportaali Raumalainen.fi.
Huhtikuussa 2013, sopivasti Rauma-päivänä, aloitti Marva Media. Länsi-Suomen, Uuden Rauman, Ramonan ja Raumalaisen toiminnot yhdistettiin. Yhteistoimitusta johti Länsi-Suomen päätoimittaja Pasi Katajamäki.
Viitisen vuotta sitten Uusi Rauma muuttui Raumalaiseksi ja lehteä uudistettiin.
Vuonna 2015 Janne Rantasesta tuli Länsi-Suomen ja Raumalaisen päätoimittaja. Tänä vuonna kaupunkilehti sai jälleen ”kasvot”, kun paikallismediassa pitkän uran tehnyt Elina Helkelä aloitti Raumalaisen tuottajana.
Kaupunkilehtien tulevaisuus?
1990-luvulla pidettiin tärkeänä kaupunkilehden itsenäisyyttä. Jopa niin, ettei lukijoille aina haluttu edes kertoa sanoma- ja kaupunkilehden kuuluvan samaan konserniin.
Ajan saatossa tällainen ajattelu on muuttunut. Lehdet täydentävät toisiaan, eikä lukijoille sen paremmin kuin ilmoittajillekaan lehtien yhteinen omistaja ole ongelma.
Tärkeintä on lehtien sisältöjen erilaisuus. Kaupunkilehdet ovat enemmän taustoittavia tarinankertojia ja sanomalehtien sisältö painottuu uutisiin ja uutisten taustojen avaamiseen.
Kun sanomalehtien tilaajakanta hiipuu, kaupunkilehdistä on tullut monelle kustantajalle yhä tärkeämpi taloudellisesti. Ne tavoittavat hyvin lukevan yleisön.
Helsingin Sanomat näyttää suuntaa lehtien kehityksessä. Sen kaupunkilehti ilmestyy Helsingin Sanomien viikoittaisena liitteenä. Kustantaja haluaa hyödyntää valtakunnan päälehden imagoa.
Paperille painettujen lehtien kuolemaa on ennakoitu pitkään. Ne jatkavat kuitenkin ilmestymistään. Samalla kun painetun sanomalahden levikit laskevat, lukijamäärät digipuolella kasvavat.
Tulevaisuudessa voikin käydä niin, että se kotiin jaettava paperilehti on kaupunkilehti, joka ilmestyy sanomalehden brändin alla. Sanomalehti ilmestyy verkossa jatkuvana uutisvirtana, kuten nyt jo osittain tapahtuu.
Paperille painettu, kotiin jaettava mainonta toimii hyvin vielä pitkään. Siksi paperinen lehti ei katoakaan kokonaan. Ilmestymiskerrat vähenevät, mutta toimiva mainonnan muoto säilyy ja tuo jatkossakin euroja kustantajan kassaan.
Suuri kysymys on se, miten paljon lukijat ovat valmiita digisisällöstä maksamaan ja viekö suoramainonta maksutta jaettavan kaupunkilehden tuloja yhä lisää.
Suoramainosmarkkinat kiristyvät kaiken aikaa, kun Posti hakee uusia tulonlähteitä ja panostaa yhä enemmän myös osoitteettoman mainospostin jakamiseen.
Pauli Uusi-KilponenKirjoittaja on lehdistöneuvos, joka toimi Uuden Rauman päätoimittajana vuosina 1989 -1993 ja toimittajana 1984 -1987.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.